Jiuzhaigou ja Huanglong

Ma 10.9.12 jätettiin KaMan rinkka ja reppu Chengduun ja otettiin bussi kohti pohjoista vuoristoa. Ensimmäiset 2h menivät kaupungista ulospääsyyn. Takapuoli nyt jo puuduksissa ja matkaa vielä n. 10h. Kohta noustiinkin jo kohti korkeampia seutuja. Sitten tuli 2km mittainen tunneli vuoren läpi, jonka jälkeen näimme upeat maisemat jylhine vuorineen ja pauhaavine jokineen. Loppumatka kulkeekin joen vierustaa välillä nousten kukkulan yli tai mennen tunnelin läpi.

Sichuanin maakunnan aluetta koetteli kova maanjäristys vuonna 2008 (8.0; 68 000 kuollutta). Kuljemme pahiten vaurioituneen seudun läpi. Matkalla näkyykin useita maanvyöryjen jättämiä kivikasoja sekä murskautuneita/hautautuneita rakennuksia, siltoja ja tunneleita. Kyliä tuhoutui ja ihmisiä menehtyi valtavan voiman alla. Valtio on kuitenkin auttanut aluetta ja uusia tieverkostoja on rakennettu nopealla aikataululla. Viereisessä Yunnanin maakunnassa juuri sattunut maanjäristys oli lievempi (5.4), tosin siinäkin menehtyi 80 ihmistä. Surullista on myös ihan viime päivinä tullut uutinen, että kyseisessä Yunnanissa oli ollut kovat sateet, joiden seurauksena syntynyt maanvyöry hautasi erään koulun ja mukana useita lapsia. Oppilaat olivat olleet loma-ajalla koulussa, koska opinnot olivat jääneet jälkeen aikaisemman maanjärisyksen vuoksi. Itä-Timorissa tapaamamme kiinalainen vaimo kertoi, että Kiinan koulut ovat heikkolaatuisesti rakennettuja, koska poliitikot ottavat rakentamiseen tarkoitetut rahat itselleen. Ei näin.

Puolen päivän aikaan pysähdyttiin lounaalle. Kiinalaisen tavan mukaan kaikki rynnivät "nopeat syövät hitaat" -taktiikalla buffetpöytään ja lopulta jäljellä oli enää jäännökset. Nooh, saatiin kuitenkin nälkää siirrettyä. Matkaa ei ehditty taittaa montakaan minuuttia, kun pysähdyttiin ruuhkaan. Jälleen perinteisen tavan mukaan ei odotettu jonossa, vaan vastaantulijoiden kaistakin täyttyi takaa ohi pyrkivistä hermoheikeistä. Ihmeteltiin noin puoli tuntia, kunnes jatkettiin matkaa ja nähtiin noin 500m päässä ollut autokolari. Kaksi rekkaa ja bussi olivat törmänneet pahan näköisesti, ei kuitenkaan onneksi vakavia vammoja näyttänyt olevan kellään. Shokissa näytti osa bussin matkustajista olevan. Ettei vain olisi ollut yksi Chengdusta lähtevistä busseista (taisi 4 bussia lähteä 5min välein, joista yksi oli meidän). Kovin holtittomasti meidänkin kuski ohitteli rekkoja mutkaisella tiellä. Hetken aikaa jatkettiin sopuisasti jonossa, kunnes kiire hiipi kaikille puseroon.

Perille tultiin 11h matkan jälkeen. Hostellille käveltiin, jotta saatiin vähän liikuntaa jaloille. Kivan oloinen hostelli, tosin vessa haisi vahvasti viemärille. Aamusta noustiin aikaisin, jotta oltaisiin ensimmäisten joukossa Jiuzhaigoun kansallispuistossa. Oli joku toinenkin herännyt ajoissa, mutta vasta päivällä väenpaljous muuttui rasittavaksi. Kiinalaiset tykkäävät päästä mahdollisimman vähällä, joten jos valitsi hiukan pitemmän ja metsäisemmän reitin sai kävellä melkein yksin. Maisemat olivat upeat ja järvet kimalsivat turkoosin värisinä. Toisellekin päivälle jäi vielä nähtävää. Pitkät matkat kuljettiin busseilla, joihin ahtautuminen oli jälleen melkoista näytöstä. Jalkoihin olisi jäänyt, jollei kyynärpäitä nostanut ja tukkinut itsekin. Yhtä sillipurkkiin sulloutumista. Huonot ovat käytöstavat. Voi vain yrittää kuvitella, minkälaista esimerkiksi täällä olisi, lokakuun eka viikolla, jolloin on Kiinan "national holiday" viikko. Juuri sitä pakoon olivat lähteneet kiinalaisvaimo jenkkimiehensä kanssa Itä-Timoriin.

Puisto oli kuitenkin siisti, roskia ei näkynyt, mikä johtuu ehkä lukuisista puiston työntekijöistä. Kiinalaiset tykkäävät ottaa myös valokuvia, lukuisia valokuvia. Ja kaikesta mahdollisesta, joten varsinkin kansallispuistossa räpsimistä harrastettiin hyvin runsaasti. Usein meitäkin kuvattiin "salaa" tai pyydettiin mukaan kuvaan. Innokkaita kavereita. Kylästä (2000m) noustiin puistoon (3500m) bussilla ja alas päin pikku hiljaa käveltiin vesiputousten lomitse. Useiden tuntien jälkeen olo alkoi heiketä, minkä laitan korkean ilmanalan piikkiin (kuntohan on rautainen). Toisen raskaan kävelypäivän jälkeen levättiin kunnolla huomista varten.

Aamusta startattiin kohti Huanglongin kansallispuistoa. Serpentiinitie nousi aina 4000m korkeudelle asti, luntakin alkoi näkyä tien penkassa. Hulppeiden maisemien jälkeen tultiin kylään (3000m), josta noustiin Ylläksen gondolia astetta jyrkemmällä hissillä 3500m asti. Jälleen aloitettiin laskeutuminen ainutlaatuisten vesiputousten ja lampien ohi. Yllätys oli, että kävellen ylöspäin raskasta reittiä kipusi tosi moni kiinalainen. Kaikki eivät siis menneetkään gondolilla. Sitä oli vaikea käsittää, mutta ehkä Huanglong oli monelle pyhä paikka, jonne kuului mennä jalan. Usea vanhuskin käveli reippaasti, kiinalaiset näyttävät muutenkin monesti ikäistään nuoremmilta, varsinkin vaimot.

Paluumatkalla jäätiin pois Chuanzusin kylässä, jossa hypättiin henkilöauton kyytiin, joka vei meidät läheiseen Songpanin kylään. Tässä kylässä on myös paljon muslimeja ja alkuperäisiä tiibetiläisiä. Muslimien laulukonsertti raikuikin heti ensimmäisenä iltana. Viltti piti ottaa yöllä peitoksi kylmyyden vuoksi.

Seuraavana päivänä oli tarkoitus kävellä läheiselle kukkulalle, mutta reittiä sinne emme löytäneet. Tyydyttiin kaupunkikävelyyn. Emma's kitchenistä sai hyvää ruokaa. Vastapäätä katua näkyi Rose Bathroom, jossa seisoskeli minihameisia vaimoja. Jätettiin tällä kertaa kylvyt ottamatta.

Uusi päivä ja matka jatkui aamusta kohti Chengdua. Pilvinen päivä ja kohta rupesikin satamaan. Matkaa sävyttivät uhkarohkeat ohitukset pimeissä kulmissa töötin voimalla. Rekkoja ohitettiin useita kymmeniä. Kerran tunnelissa rengas osui reunakivetykseen, säikähdyksellä selvittiin. Ilman kolarin todistamista ei selvitty tälläkään kertaa. Juuri ennen meitä kaksi henkilöautoa törmäsivät nokikkain, keulat lytyssä. Ambulanssimiehet nostelivat loukkaantuneita autoista. Ei ilmeisesti onneksi kuolonuhreja. Vielä ennen Chengdua yhdessä tunnelissa edessä olevat automme pysähtyivät ruuhkaan. Meidän kuskimmekin jarrutti, mutta liian myöhään ja olisiko ollut öljyä tiellä, pysähdyttiin kuitenkin melkein poikittain tielle 1cm päähän edessä olevasta autosta. Perille ilman ruokataukoja päästiin 8h:ssa.

Melkoinen kokemus tämä matka oli, hienoja maisemia saatiin ihailla, mutta tyytyväisinä takaisin Chengdussa. Tai itseasiassa nyt jo täällä Floresin kauniilla saarella. Chengdusta lennettiin siis Balille ja Balilta Itä-Timoriin, josta seuraava tekstimme kertoo. :) Ja kuvanälkäiset saavat nyt makeaa mahan täydeltä.

-Tuomas