La historia de Timor Leste

Portugalilaiset kaupustelijat saapuivat Timorin saarelle 1500-luvun alussa. Hollantilaiset olivat vallassa Länsi-Timorissa ja saaresta käytiin taistelua. Vuonna 1859 tehtiin sopimus, joka jakoi saaren kahteen osaan; länsiosa jäi Hollannille ja pieni osa lännestä (Oecussi) sekä itäosa Portugalille. 1900-luvun alkupuolella valta jakaantui paikallisille päälliköille eikä touhu ollut kovin organisoitua. Portugali ei juurikaan kiinnittänyt huomiotaan pieneen siirtomaasaareensa.

II maailmansota tuntui Itä-Timorissakin asti, kun Japani aikoi valloittaa koko Aasian. 1941 australialaiset kommandojoukot puolustivat paikallisten kanssa maata japanilaisten hyökkäyksiltä. 1942 Portugali joutui luovuttamaan vallan Japanille, kunnes sai sen takaisin sodan jälkeen. 40 000-60 000 timorilaista menehtyi sodassa.

1974 Portugalissa tapahtui vallankumous ja siirtomaita alettiin vapauttaa. Itä-Timorissa muodostui nopeasti poliittisia puolueita, Timorese Democratic Union (UDT) ja Association of Timorese Social Democrats (myöhemmin nimellä Fretilin) olivat pahimmat kilpailijat. Lyhyen mutta verisen sisällissodan jälkeen Fretilin selvisi voittajana ja julisti Itä-Timorin itsenäiseksi 28.11.1975. Indonesia, jolle Länsi-Timor kuului, ei sulattanut asiaa vaan halusi liittää Itä-Timorin omaan valtakuntaansa. Niinpä 7.12.1975 Indonesia teki lopullisen iskunsa pääkaupunki Diliin ja otti komennon. Indonesia pelkäsi vasemmistolaisen Fretilinin tuovan kommunismin saarelle, mitä he eivät voineet hyväksyä. Jenkit tietenkin antoivat tukensa Indonesialle kuullessaan mahdollisesta kommunismiaallosta, samoin tekivät britit ja australialaiset. Sodan piti olla lyhyt ja jenkkiaseita ei saanut näkyä muulle maailmalle.

Vastarintamuseossa Dilissä näimme videon, jossa australialaistoimittaja kertoi asioiden todellisesta kulusta 1975 lopulla ja ihmetteli, miksi hänen oma maansa, USA ja Indonesia tekevät julmuuksia itä-timorilaisia kohtaan ja vaati YK:n väliintuloa. Kaksi päivää haastattelun jälkeen hän sekä neljä muuta australialaistoimittajaa tapettiin Itä-Timorin puolella lähellä rajaa Indonesian sotilaiden toimesta. Sodasta ei haluttu tietoja julkisuuteen.

Fretilinin sotilasosasto Falintil kävi sissisotaa ylivoimaista Indonesiaa vastaan. Sota kesti neljä vuotta (1975-1979), jona aikana Itä-Timorin asukasluku tippui 650 000:sta alle 500 000:een. Pieni joukko sissejä säilyi kuitenkin hengissä ja Xanana Gusmaon johdolla he alkoivat kasata ja vahvistaa rivejään pikku hiljaa. Suurin osa itä-timorilaisista eli Indonesian vallan alla, mutta he olivat kuitenkin sisimmässään vastarinnan puolella.

1989 Indonesia oli edelleen vahvasti vallassa ja avasi ovia turisteillekin. 12. marraskuuta 1991 joukko itä-timorilaisia nuoria, lähinnä opiskelijoita, oli kunnioittamassa erään vastarinta-aktivistin muistoa Santa Cruzin hautausmaalla Dilissä, kun Indonesian joukot avasivat tulen. Uhrit yrittivät turhaan juosta karkuun ja piiloutua hautakivien taakse. Massamurhassa kuoli arviolta 280 itä-timorilaista. Länsimaalaiset toimittajat kuvasivat tapahtuman videolle ja julmuudet levisivät koko maailman tietoisuuteen.

Kun Indonesian presidentti Soeharto luopui vallasta 1998 toukokuussa, hänen korvaajansa BJ Habibie yllättäen alkoi höllentää maan otetta Itä-Timorista. Indonesian armeija ei sulattanut suunnanmuutosta, vaan 1999 he tuhosivat Itä-Timoria hirmumyrskyn tavoin. Ihmisiä joukkomurhattiin, kidutettiin ja paikkoja hajoitettiin. 30. elokuuta 1999 Itä-Timor äänesti itsenäisyytensä puolesta (78,5%). Tämänkin jälkeen Indonesian sotilasjoukot mellastivat alueella lupauksista huolimatta. YK:n joukotkin joutuivat pakenemaan, kunnes syyskuun lopulla 1999 armeija lopulta vetäytyi Länsi-Timorin puolelle.

YK piti väliaikaishallintoa, kunnes Itä-Timor itsenäistyi 20. toukokuuta 2002. Xanana Gusmao valittiin presidentiksi ja maata alettiin rakentaa pohjamudista. Kehitys oli hidasta ja köyhyys sekä turhautuminen söivät kansaa. Mielenosoituksia järjestettiin ja levottomuudet levisivät. Vuonna 2006 tilanne kärjistyi ja satoja ihmisiä kuoli mielenilmauksissa. YK:n jo suurimmaksi osaksi lähteneet joukot palasivat takaisin. Vuonna 2007 presidentiksi valittiin Jose Ramos-Horta, jota kapinaliset ampuivat vuonna 2008. Myös pääministeri Gusmaoa yritettiin tappaa.

Tänä vuonna uudeksi presidentiksi valittiin Taur Matan Ruak. Nähtäväksi jää, miten kansakunta jatkaa kehittymistään. YK:n joukot poistuvat maasta ilmeisesti vuoden 2012 lopulla. Australia yritti vedättää nuorelta valtiolta öljyvaroja, mutta onneksi varat jaettiin 50/50. Muita tulonlähteitä ovat kahvintuotanto ja kasvava turismi. Nykyään maassa käy noin 1500 turistia vuodessa.

Ihmiset maassa ovat kuitenkin vierailumme perusteella yllättävänkin iloisia ja myönteisiä, joten paremmat ajat ovat varmasti tulossa. Historia on ollut raaka, joten toivoa ja uskoa täällä tarvitaan. Hei, Itä-Timor vs. Kambodza 5-1 Suzuki Cupin karsinnassa, ei huono aloitus. ;)

-Tuomas