Trans-Flores Highway - Tidak apa apa!

(13.-15.10.2012)

Trans-Flores Highway, päivän 2 ilta, Bajawa:

"Hui kun on kylmä! Ei olisi uskonut, että Floresillakin voi olla kylmä, täällä kun on hikoiltu aivan kamalasti yli kolmenkymmenen kosteissa helteissä. Bajawassa on kuitenkin todella kylmä näin pimeän aikaan. Kaksi päivää ollaan nyt ajettu (tai siis Hermus, kuskimme, on ajanut) Trans-Flores highwayn mutkaisia teitä. Välillä luikerrellaan serpentiinejä vuoristossa, välillä seuraillaan rannikolla rantaviivaa parin metrin päässä merestä. "Highway" on yhtä kapea kuin Tanhuan tie. Välillä kivivyöry on tukkinut puolet tiestä, toisaalla kaivinkone korjaa edellisen vyöryn jälkiä. Jossain levitetään miesvoimin uutta asfalttipintaa. Tiellä juoksee laihoja lapsia, vuohia, mustia pikkupossuja ja jolkottelevia koiria. Hevoset ja lehmät pällistelevät tien pientareella. Moottoripyöriä sujahtelee vastaan ja ohi, vasemmalta ja oikealta. Koko perhe mopon kyydissä. Kuorma-autoja, joiden lavat ja katot ovat tupaten täynnä kirkkoon meneviä nuoria poikia, jotka vilkuttavat iloisesti. Vastaantulijoita tervehditään töötillä, sillä myös varoitetaan ennen mutkaa tai ohitusta.

Hermus ja hedelmäpuut

Luonto ympärillä on runsas, vaihteleva. Tulivuoria metsäisine rinteineen, mustia laavahiekkaisia rantoja joilla sinisiä kiviä, vitivalkoisia rantoja. Tyyni meri, toisaalla valtavat, vaaralliset rantaan kaatuvat kivikkoaallot. Jättimäisiä bambuja, pitkiä ja ohuita papaijapuita. Joka paikassa on banaanipuita ja kookospalmuja. Riisipeltoja, jollain ihmeen konstilla vehreinä näin kuivan kauden loppupäivinäkin. Ohitamme perheen, joka tien laidassa ojentelee käsiään ylöspäin ja huutelee - pikkupoika heittelee kookospähkinöitä palmun latvasta. Kahviviljelmiä (kopi Flores), kaakaota kuivumassa pientareella. Pysähdytään meren rannassa kojulle, josta ostetaan lämmin Sprite. Myyjä innostuu, kun puhutaan vähän indonesiaa, ja alkaa kantaa Tuomakselle hedelmiä puista maistettavaksi. Asam (tamarindi) maistuu ufo-karkeilta. Cashewin hedelmä näyttää chilipaprikalta, mutta maistuu makean kitkerältä, ja kuivattaa suun rutikuivaksi. Myyjä nauraa tyytyväisenä kun Tuomas toteaa "enak!", herkullista. Autoon päästyämme Tuomas juo puoli litraa vettä. Hermus vilkuilee vesipulloamme paheksuvasti. "Aqua good, you water no good". Näyttää kurkkuaan ja korisee. Tämänköhän takia on kurkku kipeä, mietin, ja siitä lähtien ostamme vain Aqua-merkkistä vettä. Syödään nasi gorengia, gado gadoa, tofua ja tempeä, kalaa ja sataykanaa. Illalla pari Bintangia kynttilänvalossa, kun sähkökatkos on pimentänyt Monin kylän. Monissa basic majoitus, mutta hyttysverkko ja kuuma vesi! Yö viileä. Naapurissa ruotsalainen AA-kerhon terapeutti. Ei juo kanssamme Bintangia, mutta illalliselle lähtee ja jutellaan mukavia.

Hermus ei puhu englantia. Muuta kuin "slow slow" ja "foto foto?". Onneksi meillä on phrase book. Hermus on 38v, hänellä on 7-vuotias tyttö. Hermus polttaa jatkuvasti tupakkaa. Tykkää katsoa jalkapalloa, mutta ei jaksa pelata (näyttää mahaansa). Kun kehumme häntä hyväksi kuskiksi, kertoo ajaneensa autoa jo 27 vuotta. Kuunnellaan koko kolmen päivän matka samaa indonesialaista balladilevyä, jonka lauluissa toistuvat sanat paskali, silakan, kalu ja hattivatti. Kommunikointi on hieman haasteellista, mutta saadaanpa kolmen päivän indonesian intensiivikurssi. Tidak apa apa! No problem!

Aamulla 05:00 ajeltiin Monista Kelimutun kansallispuistoon, jossa käveltiin ylösalas auringonnousussa. Kelimutun kraaterijärvet ovat paikallisille pyhiä: henget muuttavat niihin asumaan, kun ihmiset kuolevat. Kuoleman jälkeen selviää, mihin järveen mikäkin sielu päätyy, riippuen siitä, minkälainen ihminen on ollut eläessään. Mystisesti järvet vaihtavat väriä vuosien varrella. Isä Himmeli kertoi yhden järven olleen maidonvalkoinen 70-luvulla. Nyt yksi oli musta, toinen turkoosinvihreä ja kolmas taivaansininen. Selitystä värien vaihtumiselle ei kuulemma ole löytynyt. Sehän on kai itsestään selvää, mietin, väri riippunee siitä, minkälaisia henkiä järveen on kulloinkin muuttanut. Oli hieno paikka. Siellä oli lähellä taivasta ja maata. Ja lintuja oli niin paljon! Mustan järven ympärillä oli kovaääninen laulukonsertti menossa.

Minkähänlaisia henkiä tässä turkoosissa järvessä majailee?

Ylhäällä juotiin aamukahvit

Käytiin tänään myös Ngada-heimon perinteisessä kylässä, jossa kaimani Maria 30v esitteli meille tiluksia. Tai ihan ensin Tuomas päätyi pelaamaan jalkapalloa pikkupoikien ja äitiensä kanssa sillä välin, kun minä kävin vessassa. Marialla oli jo neljä lasta. Nuorimmat kaksoset 10kk konttasivat kovalla vauhdilla meitä vastaan ja tarrasivat jalkoihin kiinni. Vaippaa ei tarvittu täälläkään (vrt Kiina ja Mongolia), kun pylly paljaana sai viipeltää. Ihme kyllä eivät pelänneet ollenkaan valkoisia kummajaisia. Maria puhui ihmeen hyvää englantia indonesialaiseksi, ja kysyinkin, missä oli oppinut. Kuulemma vain jutellessaan turistien kanssa. Eikä tuossa kylässä edes joka päivä turisteja käynyt. Maria puolestaan ihmetteli, miten näin nuori voi olla jo lääkäri. Ja Tuomaskin dokter gigi!"

Ngada-heimon kylässä

Kylän miehet kokoontuivat omalle terassilleen...

...ja naiset omalleen. Betel-pähkinää jauhetaan ja tuijotellaan ihmeellisiä turisteja :)

Lasten leluina risan jalkapallon lisäksi pyöränkumi perinteiseen tyyliin

Maria

Päivä 3, Bajawa-Labuanbajo

"Tietyömaa: pikkupojat pyörittävät betonimyllyä. Mutkaiset bambujen reunustamat tiet jatkuu. Deja vu. Lukea ei voi, kun heti pyörryttää. Viiksimies ratsastaa hevosellaan ilman satulaa tupakka suussa. Poltettua maata tien vieressä. Nyt on maanantai. Kolmen viikon päästä alkaa työt! Ajamme pilveen. Korkea tulivuoren huippu häämöttää vasemmalla syvän laakson toisella puolen. Pomppuista. Pikkupoika isänsä kyydissä mopolla, kypärä päässä isällä, pojalla sylissä. Hati hati! Tuomas laulaa "I love you, paskaliii", Hermus mukana. Kivivyöry tukkinut tien, joudutaan odottelemaan kaivinkonetta. Nyt pyörryttää jo lukemattakin. Laskeudutaan lähemmäksi merta ja ilma lämpenee.

Tuomas menee opettelemaan arakin valmistusta. Ajettu noin puolitoista tuntia, ehkä yhdeksän jäljellä. Sairaan kuuma. Päänsärky alkaa uudestaan. Voisikohan se olla vain tämä kuumuus? Tai sitten mulla on joku penseä trooppinen tauti. Eilinen hotellihuone oli täynnä sääskiä. Mandissa vanhaa seisovaa vettä. Googletettiin malaria- ja denguesääsket, ei onneksi olleet ainakaan niitä. Eikä myöskään japanin enkefaliitin kantajia. Mutta kylläkin näyttivät aivan sand flyilta, jotka levittää leishmaniaasia. Googlessa ikäviä kuvia leishmaniaasileesioista. Täällä kyllä ei pitäisi sitä olla. Matka jatkuu. Omakotitalon kokoinen riisitehdas. Nainen pesulla tien varressa sarongin suojassa. Huomenna sataa Suomessa lunta, sanoi Jaska. Kerrotaan Hermukselle, joka järkyttyy."

10 tuntia ajettiin viimesenä päivänä, yhteensä kolmen päivän aikana koko Floresin saaren halki. Viimeiset pari tuntia sateli vettä. Sadekauden ei pitäisi vielä kuukauteen alkaa, mutta kadut ja ojat tulvivat jo, samoin jalkapallokentät. Nähtiin muutama kaatunut mopo. Nyt jo Labuanbajossa Floresin länsikärjessä. Täällä snorklausta ja Komodon varaanit, mutta niistä myöhemmin lisää. Hyvää yötä :)!

Sadekausi taisi alkaa etuajassa?

Ekan ajopäivän kylävierailulla käytiin katsomassa käsitöiden valmistusta, tässä lankojen värjäys menossa

Kehrääjämummo