maanantai 29. lokakuuta 2012
Dili-Kupang, Itä-Timorista Länsi-Timoriin
8.10.12 klo 8.00 startattiin pikkubussilla Itä-Timorin pääkaupungista Dilistä kohti Länsi-Timoria ja Indonesiaa. Tämän road tripin arvioitu kesto tulisi olemaan noin 10h. Timor Tour ja Travelin virkailija oli laittanut meidät parhaille paikoille heti kuskin taakse, jossa jalkatilaa oli runsaasti. Kanssamatkustajina meillä oli paikallisia, jotka olivat menossa luultavasti sukulaistensa luo. Kuskina hauskan oloinen joskin turhan äkkipikainen mies, jälkimmäinen ominaisuus ei niin toivottava pikkubussin ohjastajalle.
Itä-Timorin puoleinen tiepätkä nuoleskeli rantaviivaa ja oli melko pomppuinen. Vauhti ei kovin korkeaksi noussut, joten meno oli melko leppoista. Muutamia pikkukyliä ohitettiin ja välillä noustiin kukkulan yli. Noin puolilta päivin saavuttiin raja-asemalle. Ensin Itä-Timorin puolella esitarkastettiin passi, sitten virallinen tarkastus. Maastapoistumiskortti täyttämättä, joten otetaanpas uusiksi. Raja ylitetään jalan, joten rinkat kantoon ja sillan yli taivalletaan muutaman sadan metrin päähän Indonesian raja-asemalle paahtavassa helteessä. Taas täytellään lomakkeita, ensin maahantulokortti, joka näytetään passin ja viisumin kera tullivirkailijalle. Sitten tullin lappu, jossa ilmoitetaan, että ruokaa on mukana. Tullimiehet pyytävät huoneeseensa, ovat selvästi innoissaan valkoihoisista reppureissaajista. Suurin osa turisteista kuitenkin poistuu Itä-Timorista lentämällä. Kaikki laukut auki, onneksi vain päällisin puolin tarkastavat kuitenkin. Ihmettelevät lääkkeiden määrää, kerromme ammattimme. Indonesiaksi hammaslääkäri on dokter gigi, kovin on hauskaa tullimiehillä.
Tässä vaiheessa bussimme tulee jo hakemaan meitä muut matkustajat kyydissään, emme mielestämme erityisen hitaita ole kuitenkaan olleet. Aikaa on silti tuhraantunut ja kuski jo huutelee kärttyisenä. Kiire alkaa jo olla, nälkäkin on. Tullimiehet päästävät meidät pois, otamme suunnan kohti bussia, kuski huutaa kahta kauheammin, vielä armeijan tarkastuspisteeseen viereiseen huoneeseen. Hekin ovat innoissaan valkolaisista, tai ainakin Kaisa-Mariasta, nuoret miehet. Jälleen naureskelua ammateillemme, hauskaa on, hyvää päivän jatkoa. Viimein matka jatkuu. Kuski hermoilee, noin päivän kahdeskymmenes savuke syttyy. Pari sataa metriä ja kaikki ulos, passitarkastus.
Matka jatkuu Timor Tour ja Travelin toimistolle, jossa noin puolen tunnin stoppi. Bussimme katoaa yhtäkkiä ja hätäännymme, että nyt se meni. Rinkat autossa. Vilkuilemme ympärillemme etsien kanssamatkustajiamme, tuo oli ainakin meidän bussissa, vai oliko, entäs tuo.... Lopulta löydän yhden kaverin, joka oli varmasti mukanamme, joten päättelemme kuskin menneen tankkaamaan. Näinhän se olikin ja matkaa jatkettiin lopulta buffet-lounaspaikkaan, jossa herkullista mausteista ruokaa. Kuski huokaa.
Länsi-Timor vaikuttaa muutoin samantyyppiseltä kuin Itä-Timor, mutta tiet ovat paremmassa kunnossa. Niitä ei ole kukaan pommittanut hajalle. Lisäksi muutamia vanhempia rakennuksia, niitäkään ei ole pommitettu alas. Tie on kapea ja mutkainen, rannikolta siirrytään pikku hiljaa sisämaan puolelle ja seuraavan kerran ollaan meren rannassa Kupangissa. Useat hitaat kuorma-autot, kapeat mutkaiset tiet ja kärsimätön kuski. Avot.
Aikataulumme mukaan perillä pitäsi olla noin kuudelta eli juuri ennen pimeän tuloa. Erinäisistä tekijöistä johtuen (esim. rajasolkkaus), aikataulumme on hieman venynyt. Hämärä hiipii ja ajo muuttuu entistä vaarallisemmaksi. Skoottereita vilisee ohitse ja välillä niitä ohitetaan, rekkoja myös ohitellaan, pimeällä ajo ei ole herkkua. Hieman ymmärrän kuskin hoputtelua päivällä, mutta vain hieman.
Matkustajia pudotellaan yksitelleen Kupangin esikaupunkialueelle ja lopulta meidät jätetään hotellillemme noin klo 21, kevyt 13h ja persus kiittää. Huonetta emme olleet etukäteen hommanneet, mutta onneksi vapaa sellainen valitsemastamme majapaikasta löytyi. Illallinen, saavisuihku ja yöunille. Puolen yön tietämillä kuuluu kovaäänistä indonesialaista puhetta huoneemme ulkopuolelta, K-M menee sanomaan pari valittua sanaa silkkimakuupussissaan, säikäyttää miehet, jotka vaikenevat loppuyöksi. Uni maistuu.
-Tuomas
P.s. tekstejä on tulossa, joten koittakaa vielä jaksaa tsekkailla päivityksiä. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti