torstai 27. syyskuuta 2012

Keisarien kaupunki



Pekingiin keskelle savusumua ja väenpaljoutta saavuttiin 27.8. Ensivaikutelma on kiinnostusta herättävä erikoisine ruokineen ja kirjainmerkkeineen. Kommunikointisanastona ni hao ja xiexie, eiköhän näillä pärjää. Taivallus Kiinassa alkoi 2 tunnin pyörimisenä rautatieaseman läheisyydessä etsien ottoa ja taksia. Hiestä märkänä helteessä rinkkojen kanssa, ei siis herkkua. Rahat saatiin ja takseilla puoteltiin hostellille tunnelmalliseen hutongiin keskellä Pekingiä. Hutongit ovat vuosisatoja säilyneitä pikkukujia kauppoineen ja mahjongia pelaavine vanhuksineen. Hostellilla oli heti ekana iltana bbq-juhlat, kun yksi työntekijä täytti vuosia. Grillistä saatiin lihavartaita ja maissia, lisäksi salaatit. Hintaa juhlalle tuli 6e. Herkullista oli, myös Tsingtaoa sai siemailla rajattomasti. Työntekijät kippistelivätkin usein kiinalaisen tavan mukaan. Koskaan ei saa juoda yksin. Illan kruunasi tietenkin ystävämme Paavon tunnelmallinen kitarointi, jota ihastelivat ranskalaiset, jokseenkin penseät saksalaiset ynnä jenkit.

Heti aamusta lähdettiin kahlaamaan pakollisia nähtävyyksiä. Itsellä olo heikohko, Mongolian tuliaisena flunssa ja ajoittaisia vatsakramppeja edelleen. Hieman paremman olon vuoksi päätän lähteä mukaan. Kiellettyyn kaupunkiin piti tietenkin päästä. Sitä ympäröivällä muurilla ja vallihaudalla on keisarien aikaan eristetty keisarinpalatsi ja puistoalue rahvaasta kansasta. Aina kansa ei edes tiennyt minkänäköinen koko hallitsija olikaan. Kielletyn kaupungin temppeleiden katot olivat keisarillisen keltaiset. Muutoin mieleen jäivät muurin läpi invasoituneet kiinalaiset turistit, kiinalaiset turistit ja kiinalaiset turistit. Voi kun Ming-dynastian keisari olisikaan näkemässä. Paahtava aurinko kun lisätään olin aika lailla valmis. Muut kävivät vielä näköalakukkulalla, jolla Ming-dynastian viimeinen keisari hirtti itsensä. Illasta suunnattiin Nanluoguxiangin kauppakadulle ostamaan tuliaisia ja syömään. Löydettiin hyvä ravintola, muistaakseni Luogu, hinnat noin 2-5e. Kiinassa on joukko mielenkiintoisia ruokailutapoja, ruokaa pitää aina jättää, jotta ei tulisi tunnetta, että ruokaa on ollut liian vähän. Yleensä ruokaa on todella suuret annokset, joten vaaraa ei ole. Ruokajätteen määrää kompensoidaan käyttämällä esimerkiksi siasta kaikki mahdolliset osat. Syömäpuikkoja ei saa jättää pystyyn riisiin eikä osoittamaan ketään, kalan ruodot tulee sylkeä suoraan pöydälle, kippistäessä alempiarvoinen kippistää aina ylempiarvoisen kipon alapuolelle yms. Lisäksi mielenkiintoinen tapa on jättää yleensä pikkurillin kynsi pitkäksi, jolla on ilmeisesti hyvä kaivella nenää.

Taivaan temppelin puistossa käytiin piknikillä. Jokaiseen puistoon on pieni sisäänpääsymaksu, mikä herätti hieman ihmetystä. Puiston täyttivät vanhukset, jotka tanssivat rivitanssia, harrastivat taijia tai pelasivat mahjongia. Kyseistä peliä oli yleensä seuraamassa äärimmäisen tarkkaavaisina kymmenen muuta miestä. Niin ja onneksi Pekingin puistoissa on taajaan toiletteja. 
Taolaisten helvetin temppeli oli mielenkiintoinen. Siellä oli eri osastoja, joissa oli ihmisiä ja piruja esittäviä patsaita. Jokaisella departtamentilla oli lisäksi omat jumalansa. Esillä oli kuoleman osastoa, hyvän tekemisen osastoa, epäoikeudenmukaisesti kohdeltujen osastoa yms. Lähinnä sanoma oli, että elä hyvin, älä vahingoita ihmisiä äläkä eläimiä. Pahojen ja hyvien tekojen suhteen perusteella toisessa elämässä voi syntyä hyönteiseksi, joksikin nisäkkääksi kuten siaksi tai ihmiseksi.

Pekingiläinen ooppera oli oma lukunsa, kiehtovan kuuloista laulua, mutta varmaan 2/3 osaa näytelmästä oli teatteria ja akrobatiaa. Viikon aikana käytiin myös akrobatia- ja kungfutse- näytöksissä. Äärimmäistä taituruutta saatiin ihastella. Jälkimmäinen show oli itseasiassa Kungfutse Panda, jossa lapsetkin pysyivät tyytyväisinä. Kiinalaisilla lapsilla on muuten kävelyiästä alkaen jalassa "läppähousut" eli takapuolen kohdalla on reikä, jolloin tarpeiden teko onnistuu vaivattomasti missä tahansa. Kätevää, vaippoja ei tarvita ollenkaan.

Art Zonella käytiin taidetta katselemassa, joku tykkäsi joku ei. Lisäksi yritettiin löytää maanalaista kaupunkia tuloksetta. Oli kuulemma kiinni, oppaissa on kerrottu, että joistakin pikku kaupoista saattaa päästä salaovesta sisään. Sellaista ei kuitenkaan löydetty. Hutongin kujat olivat silti mielenkiintoisia.

Englantilainen Carli liittyi seuraamme Kiinan muurin retkelle. Meillä oli kolme vaihtoehtoa: erittäin suosittu paikka, vähän roughimpi paikka ja extreme paikka. Päätettiin valita vaihtoehto b, jossa ei olisi liikaa aurinkohattuja eikä puolestaan liian raskaskaan ripuloiville matkalaisille. Hostellimme isäntä Bobby lähtee kuskiksi Huanghuan muuriosuudelle noin 3h päähän Pekingistä. Eka tunti menee kaupungin ruuhkista poispääsyyn, matkapäivä on lauantai, joten moni mopoilee. Perillä havaitaan jyrkkä ja osittain kunnostamaton muuri ja turisteja ei näy. Wuhuu. Talsiminen ylämäkeen ottaa voimille, mutta uurastus palkitaan 5. tornin kohdalla, jossa tähyillään maisemia. Ällistyttävät maisemat, voi vain kuvitella sitä työmäärää, joka on vaadittu tämän muurin pykäämiseen. Kiinalaiset kyllä osaavat ja tekevät mahdottomasta mahdotonta. Osa muurista menee jyrkkää vuorta ylös, kun olisi helpompikin reitti vieressä. Pilvien seassa muuri jatkuu kaukaisuuteen. Onneksi ei muuten satanut, olisi ollut liian vaarallista kävellä tasaista laattaosuutta (kuin valtava vesiliukumäki). Hätä ei lue lakia, mutta ei siitä sen enempää. Illasta päivän kruunasi rentouttava kokovartalohieronta.

Jenni lähti 2.9. aamulla, nyyh. Paavon ja Reetan kanssa etsittiin tuliaisia ja nautittiin viimeisestä päivästä Pekingissä. 3.9. aamulla Paavo ja Reetta lähtivät, nyyh. Olivat jääneet Moskovaan yöksi, kun lento Pekingistä oli myöhästynyt. Nyt jo kaikki kaverimme onnellisesti kotona. Mutta, mutta Medventures-juna paahtaa edelleen! Kaisa-Maria löytää silmä- ja aurinkolasit silmälasitavaratalosta ja näkeekin siis jatkossa. Lasit vahvuuksilla sai mukaansa tunnissa. Illallinen kaupungin parhaassa kasvisravintolassa. Meidän junailumme jatkuu 4.9. kohti Chengdua ja Lounais-Kiinaa. Hei, hei Peking!

-Tuomas

 P.s. pahoittelut kuvien asetteluun liittyvistä ongelmista, yritetään korjata myöhemmin, terkut Balilta! :)













1 kommentti:

LiisaE kirjoitti...

Kalanruodot siis lentelevät - vieläkös kaduilla liukastuu sylkiklöntteihin?