(espanjaa; viittaa suolistomatoihin, sanana tarkoittaa tavallista puutarhamatoa)
Ajateltiin kirjoittaa vähän jotain lääketieteeseen liittyvää välillä, ja koska suolistomatoja on eri lähteiden mukaan neljäsosalla tai kolmasosalla maailman väestöstä, niistä on hyvä aloittaa. Ascaris Lumbricoides eli suomeksi Suolinkainen on näistä yleisin, arviolta asustaa yli miljardin ihmisen elimistössä. Eniten suolistomatoja on kehittyvissä maissa, joissa sanitaatio on puutteellista. WHO mainitsee ongelmana myös ihmisten ulosteiden käytön lannoitteina, mitenkähän kompostikäymälän laita? Kaikista madoista ei pahemmin haittaa ole, mutta esimerkiksi suolinkaisen on todettu suuremmissa määrin aiheuttavan aliravitsemusta, raudanpuuteanemiaa sekä kasvun ja kehityksen häiriöitä. WHO suositteleekin endeemisillä alueilla kouluikäisten ja nuorempien lasten vuosittaista matokuuritusta.
Suolinkaisten epidemiologiasta: maailmassa niitä on yli miljardilla, keskittyen kehittyviin maihin. Esimerkiksi Indonesiassa joillain alueilla suolinkaisilla on yli 90% esiintyvyys. Nicaraguassa joissain tutkimuksissa on esiintyvyydeksi saatu noin 20% väestöstä, mutta oman epidemiologimme Kikon mukaan esiintyminen on vahvasti alueesta riippuvaista, ja köyhällä maaseudulla loisia yleisestikin on enemmän. Askariaasi eli suolinkaisten invaasio on aikuisilla usein oireeton kun matoja on vähän tai kohtalaisesti. Isommat matomäärät voivat aiheuttaa mahakipua, pahoinvointia ja muita epämääräisiä oireita; lisäksi erittäin suuret määrät voivat aiheuttaa suolitukoksen, sappi- tai haimatiehyttukoksen, perforaation, tai absesseja minne vain päättävätkin vaeltaa. Joillain alueilla maailmassa suolinkaiset vaikuttanevat merkittävästi mahakatastrofien määrään.
Suolinkaisen munat saadaan maaperästä syömällä esimerkiksi salaattia. Maahan munat ovat joutuneet ihmisen ulosteista, ja säilyvät maaperässä elossa jopa vuosia. Kun madonmunat on nielty, niistä vapautuu toukkia, jotka vaeltavat pohjukaissuolesta porttilaskimoiden ja maksan kautta sydämeen, josta edelleen keuhkoalveoleihin kypsymään. 1-3 viikkoa munien syömisen jälkeen toukat nousevat keuhkoista nieluun; tässä vaiheessa voi tulla keuhkoperäisiä oireita: yskää, hengenahdistusta, kuumetta. Nielusta toukat sitten niellään ruokatorveen ja ne asettuvat ohutsuoleen asumaan. Toukat kasvavat täysikasvuiksi madoiksi (n. 30cm), jotka ohutsuolessa syövät ohikulkevaa ravintoa ja lisääntyvät noin kaksi kuukautta infektoitumisen jälkeen. Ihminen erittää munia ulosteen mukana ympäristöön. Madot saattavat joskus vaeltaa myös suoliston ulkopuolelle ja aiheuttaa ongelmia elimistössä, tai järkyttää poistumalla nenän tai suun kautta... Ehkäisyssä tärkeää on käsihygienia; opetetaan lapsia pesemään kädet saippualla vessassa käynnin jälkeen ja ennen syömistä. Lisäksi (lasten) matokuuritus kerran tai kahdesti vuodessa; lääkärit ja lääkisopiskelijat täällä tehohoitavat itsensä kolmen tai kuuden kuukauden välein 1-3 vuorokauden Tinidazol-Albendazol-yhdistelmällä jolla suolinkaisten lisäksi kuolevat muut yleiset madot ja parasiitit: Giardia Lamblia ja Entamoeba Histolytica. Suomessa loisten häätäminen on vähän vaikeampaa, sillä toisella noista lääkkeistä ei ole myyntilupaa, ja toistakin saa vain erityisluvalla.
Kuriositeetteja historiasta joita löysin surffaillessani...
-Suolinkaisen munia on löydetty 30000 vuotta vanhoista ulostefossiileista
-1600-luvulle asti uskottiin, että suolinkainen syntyy suolistossa spontaanisti; on siis ihmisestä itsestään peräisin
-Euroopassa ja Kauko-Idässä uskottiin aikanaan, että sydämeen mennessään suolinkainen aiheuttaa unissakävelyä kuutamolla
-Jauhettua, kuivattua, mehustettua, tuhkattua tai mädätettyä suolinkaista käytettiin aikanaan kiinalaisessa lääketieteessä silmävaivoihin
-Monissa maissa suolinkaisilla hoidettiin muita matoinfektioita
-Jossain suolinkaista käytettiin jopa lemmenrohtona...
Mekin olemme jo ensimmäisen matokuurimme syöneet...
Tässä vielä kuva suolinkaisen penseästä kiertokulusta, ja linkkejä lisätietoihin kiinnostuneille:
http://human-infections.suite101.com/article.cfm/ascaris_lumbricoides
http://emedicine.medscape.com/article/788398-overview
http://www.who.int/en/
P.S. Poistutaan netin äärestä muutamaksi päiväksi, matkataan Granadaan ja ympäristöön, tiistaina takas :) (Maanantaina on taas täällä kansallinen vapaapäivä)
4 kommenttia:
Taisi jäädä aamiainen syömättä...
Huh!
Lupaattehan jättää ne kaikki madot sinne ennen kuin palaatte!?
Kihomatoja olen joskus tavannut tämän neljänkymmenen vuoden aikan mitä olen terveysasioitten kanssa ollut tekemisissä ja muistan lapsuudestani, että parivuotiaalla sisarellanikin niitä oli, se oli kuin epidemia silloin.
Kerran eräs 90- vuotias mummu oli sitä mieltä, että hänellä on lapamato. Sitä ei kukaan ottanut oikein vakavasti, en minäkään, mutta kun hän sitten yöllä soitteli kelloa ja näytti miten hienosti hän oli ulostanut sanomalehdelle kakkanäytteen, en voinut muuta kun pistää kakkaa purkkiin ja yrittää saada jotakin lääkäriä antamaan tutkimusmääräyksen. No, se ei onnistunut, mutta houkuttelin tutun laboratorionhoitajan tutkimaan näytteen "yksityisesti". Eikä matoa, tai sen munia onneksi löytynyt.
Haha, vai ruokahalu meni :D Varmaan auttaa jos sanon että se oli varmaan juurikin tuo suolinkainen joka mönki pikku-Hectorin nenästä ulos Perussa :)
Saara, yritetään matokuurittaa ittemme ennen lähtöä :D
-KaMa
Tämä oli kyllä mielenkiintoinen tietoisku! :)
Tulee mieleen meidän ensimmäinen koira, joka kävi ulkokompostin ääreltä syömästä biojätettä ja pari kertaa oksenki meidän sohvalle todella pitkän madon...
Enkä yhtään ihmettele, että suolinkaisia on nimenomaan juuri kehittyvissä maissa. Tansaniassa monessa paikassa vessana toimi reikä maassa/maa ilman sitä reikää, eikä käsienpesusta ollut tietenkään tietoakaan kun vedestä oli kuivana kautena muutenkin pulaa.
Odotan jo innolla meidän reissua sinne... ;)
T. Reetta
Lähetä kommentti