Ensimmäinen "työpäivä". Norberto tuli yhdeksän sijaan 8:20, hyvin omituista käytöstä chileläiseltä... Ajettiin aamuruuhkassa yliopistolle, joka on siis Universidad de Chile, ja siellä lääketieteelliseen tiedekuntaan ja "Escuela de Salud Publica". Hankala suomentaa, mutta public health englanniksi. Nicolas on paikallinen lääkäri, valmistunut pari vuotta sitten, ja opiskelee nyt public health -maisteriohjelmassa. Alejandra on siellä akateemikkona. Aluksi meidät esiteltiin laitoksen johtajalle ja sitten kiertelimme tutustumassa kampukseen.
Naapurissa oli parikin sairaalaa: yliopistollinen sairaala, joka on yksityinen, ja lisäksi Santiagon pohjoisen alueen julkinen sairaala. Tuossa julkisessa San Josén sairaalassa pääsimme tutustumaan gynen ja obstetriikan alueeseen. Ihan ekaksi odoteltiin gynen kahvihuoneessa lääkäriä, jonka oli tarkoitus kierrättää meitä polilla ja osastoilla. Siellä oli myös joku rouva myymässä poltettuja DVD-leffoja ja lääkärit kävi niitä sieltä ostamassa. Sairaala oli siisti; ei torakoita vilistelemässä niinkuin Nicaraguassa, ja muutenkin siihen verrattuna julkiseksi sairaalaksi hyvin varustellun oloinen. Synnyttävistä äideistä noin 60% saa epiduraalin/spinaalin, kun Nicaraguassa ainakaan yliopistollisessa sairaalassa ei meidän nähtemme yksikään.
Äitiysneuvolat täällä on järjestetty kuusi kertaa raskauden aikana, ja ultraääni tehdään kertaalleen viikolla 11. Kaikki käynnit on kätilöllä eikä siis lääkärin äitiysneuvolaa ole. Täällä sentään on kätilöitä, ja he hoitavatkin kaikki komplisoitumattomat synnytykset. Lähes sata prosenttia maan synnytyksissä tapahtuu ammattilaisen valvonnassa, joten siinä suhteessa tilanne on todella hyvä. Tällä sairaalalla oli vastuullaan miljoonan ihmisen väestö, ja 10 000 raskautta vuodessa. Noin 30 synnytystä päivässä. Sektioprosentti on Chilen alhaisin, 26%. Monissa sairaaloissa kuulemma synnytyksistä 40% on sektioita, yksityisissä sairaaloissa jopa 70%. Täällä polilla oli käytössä kaksi ultraäänilaitetta, ja kaksi lääkäriä on kaiket päivät ultraamassa.
Puerperaalivuodeosastolla voi olla melkein sata potilasta, ja vain yksi lääkäri (joka sekin poistuu yhdeltä: ilmeisesti ainakin melkein kaikki lääkärit jotka työskentelee julkisella on siellä vain aamupäivät huonon palkan vuoksi, ja menee iltapäiviksi yksityiselle). Täällä on totaalinen aborttikielto Nicaraguan tapaan, ja lääkärit voivat menettää lääkärinoikeutensa jos esimerkiksi jäävät kiinni siitä että auttavat naista löytämään aborttiklinikan. Laittomia abortteja kuitenkin tapahtuu, ja gynekologi kertoikin että esimerkiksi rikkaimmalla yksityisklinikalla Santiagossa ei synny ollenkaan vammaisia lapsia... On varmasti lääkäreille eettisesti todella kova paikka työskennellä lakien puitteissa tilanteissa, jossa äidin henki on vaarassa ilman raskauden keskeytystä, tai heti ensimmäisellä raskauskolmanneksella huomataan sikiön olevan anenkefalinen eli elinkyvytön.
Oli mukava käydä gynellä/obstetriikalla, ja lääkäri olisi halunnut viedä meidät heti leikkaussaliin, mutta valitettavasti aikaa ei oltu tällä kertaa varattu sille. Mentiin takaisin koululle, jossa muuten oli aivan jäätävän kylmä, ihmiset oli villakangastakeissa sisällä. Siellä oli joka paikassa banderolleja ja seinäkirjoituksia lakon puolesta. Yliopiston perustutkintojen opiskelijat ovat nyt jo siis lakossa kolmatta viikkoa, kuin myös lukiolaiset. Nyt laitoksella äänestivät jatkotutkinto-opiskelijat ja akateemiset työntekijät, ja äänin 90-13 päättivät liittyä lakkoon julkisen koulutuksen puolesta. Torstaina päästään marssimaan.
Nicolas piti meille luennon Chilen terveysjärjestelmästä, joka tuntuu aivan äärimmäisen sekavalta. En ehkä viitsi tylsistyttää teitä yksityiskohdilla, mutta täällä rahoitus ei tule veroista niinkuin meillä Suomessa, vaan jokainen maksaa tuloistaan vähintään 7% joko valtion vakuutuskassaan tai yksityiseen vakuutuskassaan, ja näistä sitten maksetaan terveydenhuollon kulut. Hoitotakuun piirissä on 69 kansanterveydellisesti merkittävää sairautta, joiden diagnostiikka ja hoito taataan tietyssä ajassa, tietyillä laatukriteereillä ja tietyllä hinnalla. Maassa on reilu parituhatta terveyspistettä, joista yli tuhat "posta de salud rural" eli maaseudulla olevia, joissa ei ole vakituisesti lääkäriä. Lisäksi sairaaloita on neljän tasoisia. Tänään vierailimme korkeimman tason eli 1-tason sairaalassa, myöhemmin tulemme käymään alimman eli 4-tason sairaalassa. Tuolla 1-tasolla oli monta eri erikoisalaa, kuten gyne, sisätaudit, kirurgia ja ortopedia.
Puhuimme myös maan yleisestä tilanteesta. Kun sotilasvallan aika oli ohi 1990 väestöstä oli köyhiä 38.6% (mittarina standardisoitu ruokakori; onko kuinka moneen sellaiseen kuukaudessa varaa), vuoteen 2006 mennessä köyhien osuus oli saatu laskettua 13.7%:n. Kuitenkin väestön sisäinen epätasa-arvo on suuri ongelma. Esimerkiksi alueellisesta erosta Araucaman alueella etelässä, jossa on paljon alkuperäisväestöä, köyhiä on 27%, kun taas Antofagastan alueella vain 8%. Väestön sisäiset tuloerot ovat valtavat, GINI-indeksissä Chile on suurimpien tuloerojen maa koko maailmassa. Nicolasin mukaan tuloerot selittyvät ainakin osittain maanomistuksella ja koulutuksen epätasa-arvolla. Lapsikuolleisuus on saatu laskemaan myös todella matalalle koko maan tasolla, mutta siinäkin on suuret erot tulotason ja äidin koulutuksen mukaan. Yleisesti terveysongelmista korostui se, että Chilessä ovat koko ajan lisääntymässä ns. elintasosairaudet; lihavuus, sydänsairaudet, diabetes.
Luennon jälkeen lähdettiin tervetulolounaalle seuranamme laitoksen johtaja, Alejandra ja Nicolas. Syötiin ainakin kaksi tuntia alkaen Pisco Sour -juomista ja empanadoista meriankeriaaseen. Sieltä päästyämme kello olikin jo yli neljä, joten oli aika suunnata metrolla hotellille. Matkalla pysähdyttiin katselemaan löytyisikö vaikka toppatakki, mutta mukaan tarttui vain vähän lämpimämpi huivi. Tänään on ollut ilmeisesti 14 astetta päivällä, aamulla nollassa. Tuntuu kyllä huomattavasti kylmemmältä kun sisälläkin on aina niin kylmä ja tänään oli vielä pilvistä. Tänään savusumu oli myös vielä paljon eilistä pahempi ja huonosta ilmanlaadusta varoiteltiin muun muassa avotulikielloin ja suosituksin välttää urheilemista ulkona. Huomenna saattaa jopa sataa. Hui. Norberto hakee meidät oletettavasti 8:30 ja mennään terveyskeskusvierailulle.
2 kommenttia:
Onpas mielenkiintosen olosta. Kai maistoit pisco souria? ;)
Tosi mielenkiintoista1
Lähetä kommentti