Huh kun väsyttää, ja vielä pitäis lähteä illalliselle kaupunkiin. Täällä syödään aika myöhään, lounas yleensä vähän ennen kolmea ja illallinen ehkä yhdeksältä. Eilen ja tänään on ollu ihan kamala väsymys, varmaan flunssa tulossa. Kaikki täällä onkin jo ympärillä ollu sairaana. Eilen aamulla oltiin tutustumassa työterveyshuoltoon. Täällä on kolme työterveyshuoltofirmaa (jotka ei saa olla voittoa tavoittelevia lain mukaan) jotka työläiset itse perustivat 50- ja 60-luvulla. Lisäksi on valtion työterveyskassa. Työnantajan pitää lain mukaan hommata ja maksaa työntekijöilleen työterveyspalvelut jostain näistä firmoista. Työterveyshuoltoon kuuluu vain työtapaturmat ja ammattitaudit, ei siis muut (krooniset) sairaudet. Näillä yksityisillä firmoilla on omat sairaalat, kun taas valtion palvelut hoituu normaalisti julkisen puolen sairaaloissa. Käytiin yhden firman sairaalaan tutustumassa. Se oli erityisesti keskittynyt traumatologiaan, lisäksi oli muun muassa palovammaosasto, ylipainehappikammiot (joita käytetään täällä muun muassa erilaisten haavojen hoidossa sukeltajantaudin lisäksi) ja tosi laaja kuntoutusosasto. Kuntoutusosasto oli hieno, ja siellä oli eri osastoja esimerkiksi käsivammoille, jalkavammoille ja pään vammoille. Käden hienomotoriikkaa harjoiteltiin työhönpaluuta varten vaikka ruuvaamalla tai kasaamalla palikoita, ja oli siellä jopa puutyöpaja. Jalkapuolella oli muun muassa Nintendo Wii jolla sai harjoitella tasapainoa. Kognitiivisella puolella oli kaikenlaisia tietokoneohjelmia joilla treenattiin päättelykykyä, avaruudellista hahmottamista jne. Toiminta- ja fysioterapeutteja oli tosin paljon, ja ihmiset kävi siellä keskimäärin tunnin päivässä, jotkut kahdesti päivässä. Vaikutti ainakin todella tehokkaalta toiminnalta työkyvyn palauttamiseksi.
Tänään oltiinkin koko päivä koululla. Aamulla päästiin ensiksi mukaan paikallisen Global Health -ryhmän kokoukseen, jossa kerrottiin tästä meidän kurssista ja kuultiin heidän suunnitelmiaan. Sitten oli luento Chile crece contigo -ohjelmasta, joka on todella laaja lastenneuvolasysteemi. Aiemminkin täällä on toki ollut neuvolatoimintaa, mutta nyt on luotu muutama vuosi sitten koko maan kattava systeemi materiaaleineen (niissä oli muun muassa hienoja ja värikkäitä opaskirjoja vanhemmille) ja tarkkoine ohjeineen. Kun koko maassa on varmasti sama systeemi, voidaan tasa-arvoa parantaa köyhien ja rikkaiden alueiden välillä. Luennoitsijana oli muuten tuon ohjelman kehittäjä. Suomalaisesta neuvolasysteemistä tämä vaikuttaisi poikkeavan ainakin siinä, että kontrollit tapahtuu hoitajien tai kätilöiden luona, eikä lääkärineuvolaa ole. Lisäksi kätilöt käy paljon kotikäynneillä riskiperheiden luona, ja tämän on todettu olevan tehokasta ongelmien ehkäisyssä. Vaikutti oikein toimivalta ohjelmalta, ja mielenkiinnolla odotan tulevia tutkimustuloksia tehosta. Lapsikuolleisuushan Chilessä on jo matala, samoin äitiyskuolleisuus, ja nykyään ongelmana on juuri ne alueelliset ja tuloluokkien väliset erot. Lisäksi on edelleen paljon lapsia jotka jäävät kehityksessä jälkeen, eli henkiinjäämisen sijaan nyt keskitytään parantamaan elämänlaatua.
Iltapäivällä oli vielä luento mielenterveydestä. Chilellä on rankka historia takana, ja vuoteen 1990 mennessä kun sotilasvalta hajosi ei maassa ollut minkäänlaista kansallista mielenterveysohjelmaa. Ensimmäinen ohjelma aloitettiin 1991, ja yhtenä sen päätarkoituksena oli hoitaa diktatuurin uhreja. Lisäksi kehitettiin kansallista mielenterveysverkostoa. Tässäkin erikoisalassa näkyy tulotason vaikutus: mitä alempi tuloluokka, sitä suuremmalla todennäköisyydellä ihminen sairastuu mielenterveysongelmiin. Nyt viimeisen kymmenen vuoden aikana on panostettu aikaiseen diagnostiikkaan ja hoitamiseen, ja tarkoitus olisi hoitaa 80% mielenterveysongelmista perusterveydenhuollon tasolla. Psykiatristen sairaaloiden osuus mielenterveydenhuollon kuluista on laskenut hurjasti kymmenessä vuodessa, ja vastaavasti perusterveydenhuollon osuus noussut. Täällä terveyskeskuksissa on nykyään lähes kaikissa psykologit (vähintäänkin kiertämässä säännöllisesti), kun vielä kymmenen vuotta sitten vain 20%ssa. Poliklinikkakäyntejä ja päiväsairaaloita on myös lisätty, lisäksi psykiatrisia potilaita hoidetaan myös yleissairaaloissa. Erityisenä ohjelmana kodittomille on kehitetty Programa Calle ja Rostros nuevos, ja niille on todellakin tarvetta, sillä puolet kodittomista kärsii mielenterveysongelmista.
PItkän päivän jälkeen päädyttiin vielä hautausmaalle kävelemään, kun se oli ihan koulun vieressä. Ja siellä oli kyllä hienoa. Hautausmaa oli lähes 200 vuotta vanha, ja oli mielenkiintoista seikkailla vanhojen hautojen keskellä. Se on Santiagon päähautausmaa, ja sinne onkin haudattu muun muassa lähes kaikki entiset presidentit. Nähtiin ainakin Salvador Allenden monumentti. Hautoja oli monenlaisia perinteisistä hautakivistä valtaviin patsaisiin tai taloihin. Lisäksi oli kerrostalotyyppisiä ratkaisuja, joissa oli ainakin kymmenen hautaa päällekäin ja pitkä rivi sivulle. Sain otettua yhden kuvan ennen kuin vartija tuli kieltämään…
1 kommentti:
Olipa taas mielenkiintoista asiaa! Chile on nähtävästi köyhiä naapureitaan huimasti edellä terveydenhuollossakin. Kehitys on ollut nopeaa mustasta menneisyydestä huolimatta - vastahan 70-luvun alussa Suomi sai ensimmäiset pakolaisensa juuri Chilestä.
Lähetä kommentti