Ruka Mapuche

Hola! Siivoojatäti äsken koputti oveen ja kysyi että onko kaikki hyvin, vastasin että on, ja täti lähti pois. Täh. Eilen respan pojat koputti oveen ja toi juomalipun, jolla sai hotellin baarista kaksi pisco souria tai viinilasia. Omituista touhua :D

EIlen aamulla piti tavata Nicolas metropysäkillä, mutta ajettiin ohi, kun ruuhka-aikaan tietyt metrot pysähtyy vain tietyillä pysäkeillä eikä me tietenkään sitä käsitetty. Takaisin piti mennä sitten kaksi pysäkkiä ja vaihtaa eri metroon että pääsi taas yhden eteenpäin. Yllättäen myöhästyttiin. Tänään oli sitten meidän vuoro odotella Nicolasta melkein puoli tuntia, kun metrot oli ollu yksinkertaisesti niin täynnä että aiempiin ei mahtunut… Periaatteessa metroja tulee ihan koko ajan, mutta joskus ne ajaa tosiaan vaan pysäkin ohi pysähtymättä, ja ruuhka-aikaan aamuisin ja iltaisin ne on ihan käsittämättömän täynnä. Tänään piti ihan taistella että pääsi ulos vaunusta. Tykkään kyllä metrosta ja sillä on tosi helppo matkustaa ruuhka-aikojen ulkopuolella.

Eilinen aamupäivä vietettiin yksityisessä sairaalassa. Ensimmäinen mielikuva mikä tuli potilaiden jonotushuoneessa oli, että ollaan pankissa… Hyvin kliinistä ja asiallista touhua. Tämä Clínica Davila on maan suurin yksityinen sairaala, jossa on muun muassa 500 potilaspaikkaa ja 2200 vastaanottokäyntiä ja 300 päivystyskäyntiä päivässä. Tarjolla on palveluita hyvin laajasti ja hyvin pitkälle erikoistuneilta aloilta: esimerkiksi elinsiirtoja (mukaanlukien sydän- ja keuhkosiirrot), pikkukeskosten hoitoa, neurokirurgiaa jne. Siellä on kuitenkin myös niin sanottuja perustason palveluita, vaikkakin lähinnä erikoislääkäritasoisia. Lähes kaikki lääkärit ovat erikoistuneita, ja vähän samahan täällä on koko maassa tilanne, että yleislääkäreitä ei hirveästi ole. Saatiin tutustua sairaalaan koko aamupäivän ajan. Ensin eri alojen johtajat kertoivat taustaa ja sitten kierreltiin sairaalassa. Julkiseen puoleen verrattuna tilat oli todella modernit, potilaat sai valita ottaako yhden hengen huoneen (joka maksaa enemmän) jne. Käytössä oli sähköiset potilastietojärjestelmät, mikä oli myös siellä tk:ssa jossa viime viikolla vierailtiin, mutta julkisen puolen sairaaloissa ei vielä. Kaikessa toiminnassa huomasi selvästi että kyseessä on yritys, jossa tärkeää on tehokkuus ja tuottavuus ja voitto (tai ainakin konkurssin välttäminen; julkiset sairaalat toimii velalla). Meitä ohjannut lääkäri muun muassa työkseen seurasi lääkäreiden tehokkuutta ja tarvittaessa otti lääkäreitä sitten puhutteluun, jossa muistutti raha-asioista... Toiminta tuntuukin olevan tehokasta. Esimerkiksi keskimääräinen sairaalassaolopäivien määrä on 3,6, kun yleensä muissa sairaaloissa 5,6. Tässä ei tietenkään ole otettu huomioon hoidon lopputulosta potilaan tyytyväisyyden kannalta, tai hintaa.

Tämä oli kuitenkin harvinainen yksityinen sairaala siinä suhteessa, että sen potilaista puolet on FONASA-potilaita, eli julkisen terveysvakuutuksen piiristä. Yleensä yksityiset klinikat hoitaa vain ISAPRE-potilaita, eli niitä joilla on yksityinen vakuutus (eli käytännössä rikkaimpia). Päästiin kierroksella käymään myös sairaalakoulussa, joka oli kyllä sairaalan mukavin paikka. Lapset jotka joutuvat olemaan sairaalassa pitkiä aikoja lähinnä syöpähoitojen vuoksi saa käydä siellä koulua, joka on Chilessä aika uusi juttu. Suomessakin toki sairaalakouluja on. Oppilaat oli tosi suloisia ja kyseli mistä ollaan, missä Suomi on, onko meillä presidentti vai kuningas, mikä meidän kieli on… Ja onko Chilellä Suomessa lähetystö ja toisinpäin. Siinä vaiheessa en enää osannut vastata :D

Iltapäiväksi päästiinkin mielenkiintoiseen paikkaan. Chilessä on vajaa miljoona mapuchea, eteläisen ja keski-Chilen alkuperäiskansaa. Ruka on mapuchejen perinteinen talo, ja saimme kunnian vierailla sellaisessa Santiagon eteläosissa. Tämä oli mapuchejen terveysprojektin koti (programa de salud espiritual, eli henkisen/sielullisen terveyden ohjelma). Yli puolet mapuche-kansasta asuu nykyään kaupungeissa, lähinnä laitamilla köyhillä alueilla. Tärkeä yhteys luontoon ja yhteisöön on usein kadonnut, ja oman kulttuurin häviämisestä seuraa monenlaisia ongelmia (psyykkisiä ongelmia, alkoholismia, perheväkivaltaa). Mapucheilla on myös hyvin länsimaisesta lääketieteestä eroava terveyskäsitys, jota ei ole nykyisessä terveydenhuoltojärjestelmässä huomioitu. Johtavana ajatuksena on se, että erilaiset sairaudet johtuvat pohjimmiltaan hengen/sielun ongelmista. Unet ovat hyvin tärkeitä, ja parantamiseen käytetään muun muassa yrttejä. Kun lääkäri ei ymmärrä potilasta eikä potilas lääkäriä, ei hoitosuhde oikein onnistu. Lisäksi mapuchet joutuvat jopa terveydenhuollossa kohtaamaan syrjintää tai huonoa kohtelua. Kaikesta tästä johtuen mapuchet eivät luota lääketieteeseen, ja jopa puolet ei käy lääkärissä. Perinteisesti mapuche-yhteisöissä on ollut ns. henkiparantajia, Machi, mutta nykyään vähemmän. Ongelmia korjaamaan kehitettiin terveysohjelma, joka kunnioittaisi mapuchejen kulttuuria ja terveyskäsityksiä. Tämä ei ole valtion kehittämä ohjelma, mutta kylläkin saa rahoitusta nykyään terveysministeriöltä. Kehittäjät ovat itse mapucheja. Projektille on rakennettu oma Ruka, jossa pidetään ryhmätapaamisia ja keskusteluja, voi tavata Machin, tai keskustella psykologin kanssa. Lisäksi sitä pidetään yhteisön kokoontumispaikkana ja näin koitetaan vahvistaa uudelleen yhteisöä. Projektissa mapuchet voivat saada hoitoa omalla tavallaan, mutta myös pääsy lääkärille on taattu, ja tällä hetkellä yhteistyö toimii neljän terveyskeskuksen kanssa. Lääkärit sieltä voivat lähettää potilaita Machille, ja päinvastoin. Vastaanotto Rukaan oli todella lämmin, ja projektin johtajat kertoivat meille aluksi mapuchejen maailmankuvasta ja terveyskäsityksestä ja sitten projektista. Oli todella hieno kokemus ja avarsi taas maailmankuvaa. Lääkärit koulutuksensa puolesta ovat usein niin fiksoituneita länsimaiseen lääketieteeseen, että tekee hyvää kuulla muustakin :) Täällä muuten ei lääkiksessä kuulemma puhuta mapucheista mitään, joka on aika outoa, kun heitä on maassa kuitenkin miljoona. Ruka oli sijoitettu eläinlääkiksen tiluksille, ja ympärillä oli peltoja ja paljon eläimiä; tarkoituksella mahdollisimman luonnonläheinen ympäristö kaupungissa. Lähtiessä saatiin mukaan keramiikkalautaset ja sopaipillaksia, ja käytiin katsomassa eläimiä :)

Ruka Mapuche

Sisällä istuttiin nuotion ympärillä

Illalla tuli telkkarista Chilen ensimmäinen peli Copa América -turnauksessa Meksikoa vastaan. Katsottin sitä hotellin aulassa työntekijöiden seurana (pisco sourin kanssa), ja oli kyllä jännä peli. Lopulta Chile onneksi voitti! Kauhea mekkala alkoi pihalla heti pelin jälkeen. Aamulla väsytti mutta seitsemältä aamupalalle vain. Tarkoitus oli tänään tutustua julkiseen lastensairaalaan, mutta siellä johtaja (ja entinen terveysministeri) vain kertoi meille hetken Chilen terveyssysteemistä ja sanoi että nyt lähdetään MINSAan eli terveysministeriöön..! Perun terveyministeriön ryhmä sattui olemaan täällä samaan aikaan kuin me, ja heillä oli järjestetty tapaaminen Chilen terveysministeriöön, ja meidät otettiin sitten mukaan. Aika jännää oli. Ministeriön edustaja luennoi siellä nykyisistä ja tulevista haasteista, ja sitten käytiin vielä FONASAlla, jossa kuultiin luento julkisen terveysvakuutuksen nykytilasta. Olipa mukava nähdä perulaisia, sympaattista väkeä vaikka ministeriöstä ja Limasta olivatkin suurin osa ;) Perulaiset olivat tosi kiinnostuneita suomalaisesta järjestelmästä ja tästä Global Health -kurssista.

Mukavia päiviä siis on ollut, mutta aikaerorasitus alkaa siinä määrin helpottaa että aamuisin alkaa olla jo normaalisti vaikeuksia herätä :D Huomenna työterveyshuolto, ja mahdollisesti jotain iltapäivä-/ilta-aktiviteetteja. Ainiin, presidentti Piñera piti juuri televisiossa suorana lähetyksenä puheen, jossa puhui tulevista koulutusjärjestelmän uudistuksista. Pitää huomenna vähän kartoittaa mitä mieltä paikalliset tuntuu olevan.

Tässä vielä musiikkia Valparaisosta. Kävivät kahvilassa soittamassa ja päädyin ostamaan levyn :) Hieman huono äänenlaatu on videossa, mutta kaunista musiikkia.

(kuvista kiitos kurssikaverille)