Rahaa, joulukalenteria ja muuta

Helou again... muutama viikko sitten mainostamani blogin kirjoitustahdin kiihdyttäminen on osottautunut aiottua haasteellisemmaksi. Vaikea arvioida johtuuko osittain kuumuudesta, laiskuudesta vaiko hyvien aiheiden puutteesta. Ajattelisin, että muutos tähän viimeistään tulee, kun pakkaamme laukut ja lähdemme muiden maiden kierrokselle. Lisäksi joululahjaksi on toivottu vieraidemme kirjoittavan omia tekstejään odotuksistaan ja niiden toteutumisesta.

Ajattelin kirjoittaa pienen tekstin rahasta: Menemättä liian syvällisesti mihinkään teoreettis-analyyttiseen markkinatilanteen kartoittamiseen. Vaan lähinnä käytännön huomioihin ja vaikeuksiin mitä rahan käyttöön täällä ajottain liittyy.

eniveis... Nicaraguan rahayksikkö on siis Córdoba. Tällä hetkellä vaihtokurssi pyörii 20-21 suhteessa USD:hen ja n. 30 suhteessa Euroon. Toisena valuuttana Còrdoban rinnalla pyörii dollari, ja turisteille tarkoitetuissa paikoissa ja Managuan suurimmissa ostoskeskuksissa hinnat ilmoitetaan monesti dollareissa. Syy tähän lienee cordoban nopeiden kurssivaihteluiden ja inflaation aiheuttamien tappioiden minimointi; kuitenkin muualla kuin Managuassa dollareita näkee vaihtuvan kassoilla harvoin, lukuunottamatta länkkäreiden automaatista nostamia 20 dollarin seteleitä, jotka monesti aiheuttavat pienempien liikkeiden kassoilla lähinnä naamanväänteitä, sillä kassoista ei aina vaihtorahaa löydy.

Käytännöllisimpiä rahoja ovat 10 tai 20 cordoban setelit. Ongelmana on kuitenkin, että näitä ei koskaan esim automaatista saa. Muissa kuin marketeissa on joskus hyvin vaikea vaihtaa esim 200 cordoban seteliä. Taktiikkana voi käyttää esimerkiksi 20 C$ keräilemistä maksamalla aina suurissa liikkeissä isommilla seteleillä. Visa löytyy useammasta isosta liikkeestä, jos vaan tohtii sitä käyttää.

Inflaatio maassa pyörii tällä hetkellä noin 13 prosentin liikkeillä. Jos tätä yrittää jotenkin havainnollistaa niin esimerkiksi näin. Jos Gatolla olisi nyt varaa ostaa 100 piñaa, 13% hinnan nousu aiheuttaisi sen, että vuoden päästä hän voisi ostaa samalla rahalla vain 88 piñaa. Inflaation pysyessä korkealla viiden vuoden kuluttua hän saisi samalla absoluuttisella rahamäärällä enää noin 52 piñaa. Esimerkki on tietysti hyvin yksinkertaistettu, eikä ota huomioon johtuuko inflaatio esim. kulutushyödykkeiden eikä peruselintarvikkeiden hinnan noususta.

Ja se käytännön pointti? Hintojen nousu näkyy esimerkiksi ravintoloissa menuihin päälleliimatuilta uusilla hinnastoilla tai tussilla yliviivattuina vanhoina hintoina. Esim juuri tällä viikolla pesulakäynnin hinta nousi 10 cordobaa. Toisaalta, jos miettii että keskipalkka tuskin tulee nousemaan samassa suhteessa (ottaen huomioon esim. Terveysministeriön yksipuolisen vastavalmistuneiden palkanalennusehdotuksen) tarkoittaa tämä ihmisten keskimääräisen elintason laskemista. Inflaation syiden ja seurausten tarkempi pohtiminen vaatisi toisaalta tarkempaa tutustumista ilmiön talousteoreettisiin taustoihin ja vertaamista maan tilanteeseen, eikä tällä hetkellä ole siihen aikaa tai syytä ryhtyä,

Ravintolahinnastoissa joutuu välillä källin kohteeksi, sillä ravintoloiden hinnastoihin ei aina merkata suoraan arvonlisäveroja. Lisäksi vielä kun hinnat ilmoite taan dollareissa, aiheuttaa tämä ruokailuhetkien jälkeen aina kiivaita päässälaskusessioita, kun aluksi pitää lisätä hintoihin prosenteissa verot ja tippi ja sitten muuttaa cordobiksi. Kuten jo ensimmäisissä teksteissä mainitsin, lasku maksetaan täällä usein vasta esim. juomisen jälkeen. Laskuissa on usein virheitä (sekä liikaa, että liian vähän), joita joutuu korjauttamaan. Lisäksi promillemäärä usein lisää prosenttimäärien laskemisen haastavuutta, jolloin laskun maksamiseen voi mennä suhteettoman paljon aikaa.

Nicaraguan keskipalkka erään lähteen mukaan pyörii jossain 100 dollarin paikkeella. Vastaavasti joidenkin laskelmien mukaan peruselintarpeiden tyydyttämiseen neljän ihmisen perheessä tarvittava rahamäärä on tällä hetkellä jossain 500 dollarin paikkeilla. Ihmiset tekevät erilaisia asioita puuttuvan rahamäärän saamiseksi: Oman työnsä lisäksi monilla on lisätuloja tuottavaa oheistoimintaa. Melkein joka kadulta löytyy oma pikkukauppa(pulperia), josta saa perusjutut. Jotkut myyvät esimerkiksi liuotettuja papuja, juustoja tai tortilloja muille ruuanlaittoon. Ihmiset myös vuokraavat taloistaan asuntoja opiskelijoille lisätulojen saamiseksi, ja harvalla opiskelijalla onkaan käytössä omaa asuntoa. Nuoret asuvat myös kotona paljon pitempään Suomeen verrattuna, ja monista taloista asuu vähintään kolme sukupolvea.

 Pulperia

Managuan ostarin food court












Keskipalkka ei tietenkään ei tietenkään kuvaa suurimman osan tulotasoa, sillä käyrä on suuresti vasemmalle vääristynyt. Varallisuus on jakautunut reippaasti pienellä kansanosalle. Jakautuminen näkyy esim. siinä, että Managuassa muutaman kilometrin päässä slummimaisista hökkelikylistä sijaitsee maan suurimmat ostoskeskukset, joista saa Suomen hintatasoon verrattavissa olevia tuotteita, kuten yli 100 euron farkkuja, taulu-tv:ta jne.   

Leónista

Managuan vaihtoehtotodellisuus
















Kerjäämiseen kaduilla törmää kohtuu säännöllisesti, varsinkin valkoisena. Yleisesti ottaen kerjääjät suhtautuvat kieltävään sanaan hyväksyvästi. Ajottain kuitenkin tulee pitempiä keskusteluhetkiä, joita oikeasti joutuu joskus pakenemaan esimerkiksi kauppojen sisälle. Katsomatta maan ihmisten elintasoa, tarvetta rahalle ei voi tietenkään kieltää, mikä puoltaisi rahan antamista. Myöskään ei voi olla huomioimatta asiaan liittyviä negatiivisiä ilmiöitä. Mainittakoon nyt esimerkiksi lasten jättäminen koulusta pois, koska saavat kerjäämällä paremmin rahaa kuin aikuiset, rahan käyttötarkoituksen epävarmuus jne. Näiden näkokohtien puitteissa rahan antaminen voi päätyä pelkäksi mentaaliseksi masturbaatioksi, jonka päämääränä on lähinnä oman mielipahan minimointi.

Lisäksi ajottain täällä törmää ns. elintasokerjäämiseen, joka on näkynyt muutaman kerran esimerkiksi baarissa oluen tarjoamisen kerjäämisenä. Kännisen "I know that you can afford it"-tyyliseen syyllistämiseen voi vastata esimerkiksi sanomalla, että kokeile ryyppyrahojesi käyttämistä parempaan tarkoitukseen. 

Kuten voi olettaa hintataso on Suomeen verrattuna hyvin matala, joskis myös tuotteita johon ei opiskelijalla ole varaa kauppakeskuksista löytyy. Esim Ipod-soittimat ovat suunnilleen samalla tasolla, kopioita saa sitten halvemmalla. Ajottain pienemmissä kaupoissa tai takseissa yritetään maksattaa lisähintaa ihonvärin takia. Esimerkiksi joissakin matkamuistomyymälöissä ei ole hintatietoja merkitty, jolloin oikea hinta jää helposti arvaamisen varaan. Leónissa taksilla voi matkustaa kysymättä, mutta Managuassa oikea hinta pitää aina neuvotella ja kysyä etukäteen.

mutta joo.. Managuassa siis oltiin viime viikolla ja tästä syvempää analyysiä seuraa. Latailen myös isomman kuvasarjan facebookista olevista kuvista tänne jossain vaiheessa.

Ohessa kuudes luukutus:



Ja jottei leimautuisi liian kansallismieliseksi pistetään myös parodiaa

ikävä kotiin alkaa varmaan tulla, kun alkaa paikallisten joukosta muka erottamaan riittaväisäsiä, esko-juhanitennilöitä ja mikaluttisia.

-smade