Mekin olimme toki mukana Cáceresin perheen kanssa. Perheen äiti on siis vaihtovastaavamme Mercedes. Oli hauskaa seurata miten innokkaasti kaikki osallistuivat karkinkeruuseen, meidän mukana olleesta perheestä varmaan isä oli melkein innokkain :D Jalat puutuneina ja kassit täynnä herkkuja sitten palattiin Cáceresien talolle, joka on ihan parin talon päässä meidän hostellista. Siellä syötiin, juotiin rommia (Flor de Caña, paikallista herkkua) ja pojatkin sai jakaa karkkia ovelta innokkaille huutajille :D Sitten kannettiin keinutuolit ulos, jossa koko kadun väki istuskeli oviaukkojen edessä kadulla yömyöhään... Jari lähti baarireissulle, josta sitten toisessa tarinassa lisää...
Lapset tietenkin paukutteli pommeja ihan holtittomasti, pienimmät oli juuri oppineet ilmeisesti kävelemään. Mulla vähän pelotti. Joka vuosi ihmisiä kuulemma palaa aika paljon. Ja niitä pommeja riitti! Englantilaiset ystävämme täällä ovat vakaasti sitä mieltä, että kaikki terveydenhuollon budjettiongelmat saataisiin ratkaistua käyttämällä ilotulitteisiin menevät rahat paremmin... :)
Tarina tämän Gritería Chiquitan eli pikku-griterían taustalla on seuraava: 62 vuotta sitten 1947 elokuussa viereinen tulivuori Cerro Negro alkoi purkautua. Koko Leónin alue peittyi paksuun tuhkaverhoon, ja tulivuoren viereiset kylät evakuoitiin laavan alta. Leónilaiset kerääntyivät rukoilemaan Virgen Maríaa, ja Cerro Negro hiljeni. Siitä lähtien elokuun 14. on juhlittu Gritería Chiquitaa kiitollisuuden osoittamiseksi. Samalla juhlitaan Virgenin ylösnousemusta. Joulukuun Gritería on sitten toinen juttu, siitä lisää silloin.
Fiesta oli mukava, koko kaupunki vietti illan ulkona. Taskuvarkaillakin oli toki hauskaa, Cáceresin isän lompakko on kuulemma varastettu melkein joka vuosi kun hän on niin tohkeissaan karkista unohtanut lompakkonsa takataskuun :D Me selvisimme ilman tappioita. Illan aikana Mercedes kyseli olemmeko kaikki sinkkuja, ja ilmoitti, ettei yksikään hänen lapsistaan ole vieläkään kihloissa (kolme tytärtä ja yksi poika, 22-27v). Jarilla on siis kovat paineet :D Mercedes ja miehensä innostuivat ihan mahottomasti kun kuulivat että äitini tulee kylään; aikoivat hommata minibussin, jolla hakevat äidin kentältä ja kuskaavat ympäri Nicaa :D Muutama tunti nukuttiin ennen lauantain seikkailuja, joista Tuomas kirjoittaa enemmän... Kukaan ei ole vielä tullut kunnolla sairaaksi, que raro! Ja tänään minäkin aloitin espanjan opinnot :)
3 kommenttia:
?Ya esperan a mi? !Que amable! Tengo que buscar el vuelo immediamente:-) Muchos saludos a ellos.
Eroavatko englantilaisen ja suomalaisen opiskelijan käsitykset tuosta terveydenhuollon kuntoon panemisesta kuinka paljon?
Kiitos mielenkiintoisesta juhlapäivän kuvauksesta!Toivottavasti jaksatte ja ehditte jatkaa matkakertomustanne, se tuo meidän päiviimme ihmeesti sisältöä täällä viileässä ja tasaisessa pohjolassa.
Ovatko yöt yhtään päiviä viileämpiä?
Saara
Meillä ei ole vielä paljon käytännön kokemusta terveydenhuollon toimimisesta, tiedämme vain mitä olemme kuulleet... Ensi viikolla sitten olemme fiksumpia kun alkaa opinnot :) Mukava kuulla että jaksatte lukea meijän höpötyksiä :D!! Yöt on onneksi viileämmät, muutenkin alkaa ehkä pikkuisen tottua jo kuumuuteen; eilen illalla uskaltauduin ulos farkut jalassa :D /Kama
Lähetä kommentti