¿¡Quién causa tanta alegría?!

- ¡La Asunción de María!

Yllä viime perjantain yleisin vuoropuhelu Leónissa: Kuka saa aikaan noin paljon iloa?? Neitsyt Mariapa tietenkin, tai tarkemmin Neitsyt Marian ylösnousemus. 14.8. juhlitaan Leónissa Gritería Chiquitaa. Koko kaupunki kokoontui kuudelta keskusaukiolle, jossa piispa kuulutti Griterían alkaneeksi. Sen jälkeen alkoi kilpajuoksu. Ihmiset juoksivat ympäriinsä hullun lailla muovipussit tai reput kädessä. Osuessaan avonaisen oven kohdalle, jossa kalterien takaa pilkisti Virgenin näköispatsas mielikuvituksellisesti koristellulla jalustalla, innokas Leónilainen huusi: ¿Quién causa tanta alegría?, johon talon asukas vastasi "La asunción de María" ja ojensi karkkia, suolaa, rannekorun, kakkua, limsaa tai muita lahjuksia. Juoksija huusi kiitokseksi vielä "¡Que viva la Virgen!", ja jatkoi matkaa seuraavalle talolle. Ympäri katuja juostiin muutaman tunnin ajan.



Mekin olimme toki mukana Cáceresin perheen kanssa. Perheen äiti on siis vaihtovastaavamme Mercedes. Oli hauskaa seurata miten innokkaasti kaikki osallistuivat karkinkeruuseen, meidän mukana olleesta perheestä varmaan isä oli melkein innokkain :D Jalat puutuneina ja kassit täynnä herkkuja sitten palattiin Cáceresien talolle, joka on ihan parin talon päässä meidän hostellista. Siellä syötiin, juotiin rommia (Flor de Caña, paikallista herkkua) ja pojatkin sai jakaa karkkia ovelta innokkaille huutajille :D Sitten kannettiin keinutuolit ulos, jossa koko kadun väki istuskeli oviaukkojen edessä kadulla yömyöhään... Jari lähti baarireissulle, josta sitten toisessa tarinassa lisää...
























Lapset tietenkin paukutteli pommeja ihan holtittomasti, pienimmät oli juuri oppineet ilmeisesti kävelemään. Mulla vähän pelotti. Joka vuosi ihmisiä kuulemma palaa aika paljon. Ja niitä pommeja riitti! Englantilaiset ystävämme täällä ovat vakaasti sitä mieltä, että kaikki terveydenhuollon budjettiongelmat saataisiin ratkaistua käyttämällä ilotulitteisiin menevät rahat paremmin... :)

Tarina tämän Gritería Chiquitan eli pikku-griterían taustalla on seuraava: 62 vuotta sitten 1947 elokuussa viereinen tulivuori Cerro Negro alkoi purkautua. Koko Leónin alue peittyi paksuun tuhkaverhoon, ja tulivuoren viereiset kylät evakuoitiin laavan alta. Leónilaiset kerääntyivät rukoilemaan Virgen Maríaa, ja Cerro Negro hiljeni. Siitä lähtien elokuun 14. on juhlittu Gritería Chiquitaa kiitollisuuden osoittamiseksi. Samalla juhlitaan Virgenin ylösnousemusta. Joulukuun Gritería on sitten toinen juttu, siitä lisää silloin.

Fiesta oli mukava, koko kaupunki vietti illan ulkona. Taskuvarkaillakin oli toki hauskaa, Cáceresin isän lompakko on kuulemma varastettu melkein joka vuosi kun hän on niin tohkeissaan karkista unohtanut lompakkonsa takataskuun :D Me selvisimme ilman tappioita. Illan aikana Mercedes kyseli olemmeko kaikki sinkkuja, ja ilmoitti, ettei yksikään hänen lapsistaan ole vieläkään kihloissa (kolme tytärtä ja yksi poika, 22-27v). Jarilla on siis kovat paineet :D Mercedes ja miehensä innostuivat ihan mahottomasti kun kuulivat että äitini tulee kylään; aikoivat hommata minibussin, jolla hakevat äidin kentältä ja kuskaavat ympäri Nicaa :D Muutama tunti nukuttiin ennen lauantain seikkailuja, joista Tuomas kirjoittaa enemmän... Kukaan ei ole vielä tullut kunnolla sairaaksi, que raro! Ja tänään minäkin aloitin espanjan opinnot :)