Por el mar

Viime viikko meni enemmän tai vähemmän opintojuttuja selvitellessä, eikä meille vieläkään oikein ole selvää mitä syksy tuonee tullessaan. Ainoa opintojakso minkä ihan varmasti tulemme suorittamaan, on APS = Atencion Primaria de Salud, eli terveyskeskusjakso, joka alkaa viiden viikon päästä Sahsassa. Sahsa on pieni kylä viidakossa Atlantin puolella, matka sinne kestää 24 tuntia vuorten yli. Kuulemma mukaan pitää ottaa kumisaappaat, hyttysverkko ja -myrkkyä. Nettiä ei ole, eikä ehkä puhelinta, kännykkään saa verkon ilmeisesti kävelemällä kaksi kilometriä viereisen kukkulan huipulle. Menemme paikallisten kuudennen vuoden opiskelijoiden mukana, joten ei hätää. Sahsa-tietoa myöhemmin sitten lisää, sillä välin, googlettakaa :)

Viikonlopuksi menimme kaupungin kuumuutta pakoon rannalle. Las Peñitas ja Poneloya -nimiset rannat ovat vierekkäin noin puolen tunnin matkan päässä kaupungista. Otimme taksin perjantai-iltana Jarin, Tuomaksen ja hostellin omistajan veljen Geovanin kanssa ja suuntasimme rannalle mahtavan ukkosmyrskyn saattelemana. Oli uskomattoman hienoa katsella illalla myrskyävälle merelle hostellin toisen kerroksen terassilta, jossa Geovani kertoi meille maansa historiasta ja nykypolitiikasta samalla kun nautimme paikallista olutta, Toñaa :) Ukkosmyrskyt täällä ovat voimakkaita, salamat valaisevat koko taivaan melkein yhtä mittaa.

Lauantaiaamuna auringonnousun jälkeen lähdimme veneretkelle Isla Juan Venado -luonnonsuojelualueelle. Saaren ja mantereen välissä menee joki, jota pitkin matkasimme. Opas kertoi mangrovepuista ja alueen eläimistä. Sanoi, että mangrovepuut ovat tehokkaimpia ilmanpuhdistajia? Nähtiin hämähäkki, joka ilmeisesti halvaannuttaa ihmisen muutamassa minuutissa. Se olikin aika pelottavan näköinen. Käärmeisiin ei onneksi törmätty, vaikka boakäärmeitä alueella asustelee. Krokotiilista nähtiin silmät kun se halusi piileskellä vedessä. Nähtiin myös paljon hienoja lintuja, ja rapuja. Saarella oli myös todella kaunis hiekkaranta, eikä yhtään ihmisiä...



Palasimme hostellille aamupäivällä, ja ryntäsimme heti uimaan. Melkein koko päivä menikin vedessä polskiessa, välillä toki syötiin kalaa tai muita mereneläviä. Aallot olivat melkeinpä vaarallisen voimakkaita, eikä kovin syvälle uskalla mennä. Jari otti ensimmäisen askeleensa surffimestariksi, ja vuokrasi bodyboardin, hengissä on yhä :) Saimme rannalle seuraksemme vielä kaksi hostellimme englantilaista, Karlin ja Chloen. Karl on oikeastaan Karl-Johan, sukunsa on Norjasta. Illalla käveltiin rantaa pitkin syömään, ja ravintolassa ruokaa odotellessamme Geovani yhtäkkiä meni uimaan ravintolan uima-altaaseen. Käänsin taustalla kuuluvia salsakappaleita englanniksi Karlin pyynnöstä, joka oli ihan vakuuttunut siitä, että jokaisessa salsassa mainitaan joko amor tai corazon. Siltä se kyllä vähän vaikutti... Keskustelimme myös siitä, miten salsa, cumbia ja merengue kuulostavat niin iloisilta, mutta lyriikat ovat lähes aina dramaattisia ja traagisia. Ehkä juuri sen ristiriidan takia tykkäänkin niistä niin paljon :) Karl alkoi laulamaan omia versioitaan salsakappaleista "six million Jews died" "I think I´m gonna stab myself" iloiseen sävyyn. Ilta meni korttia pelatessa ja rommia maistellessa. Otettiin hostellin baariin oma rommipullo mukaan, ja ostettiin sitten siihen jäät, limonit ja lantringit. Kuulemma kohtalaisen yleinen tapa.




Sunnuntaina jatkettiin uimista ja nautiskeltiin rannan rauhasta samalla pohtien maailman epätasa-arvoisuutta, sekä suurta ongelmaa: nouseeko ja laskeeko vuorovesi joka paikassa kahdesti vuorokaudessa?