Ajatuksenvirtaa...

aIhan aluksi pahoittelen sitä, että nämä blogitekstit näyttävät menevän vain sekavammiksi...

Pitkä viikonloppu rannalla, paljon aikaa ajatella. Inspiroiva ympäristö. 29-vuotias omistaja oli jättänyt elämänsä USA:ssa ja muuttanut pieneen kalastajakylään Nicaraguan hiljaisissa pohjoisosissa. Perusti hostellin, jossa on kompostikäymälät ja majoitus hiekkalattiaisissa bambumajoissa. Kasvisruokaa. Valtava kirjasto! Vietimme melkein kolme vuorokautta lukien riippumatoissa. Omistaja pitää iltapäivisin kylän lapsille kerhoa, jossa askarrellaan, tehdään läksyjä, leikitään ja opitaan. Jari ja Gato Sueco surffasi uhmaten aaltoja, rauskuja ja virtauksia.

"Meri kohisee, ukkonen pauhaa, kuuluu lähestyvän. Pikkuhiljaa hämärtyy. Lapset kiljuvat, keittiössä kolisee; illallisen ääni! Jari makaa riippukeinussa lukemassa (ties kuinka monetta tuntia), Tuomas ja Gato Sueco ovat rannalla juoksemassa. Minä mietin elämää ja juon banaanisuklaapirtelöä. Nam. Löydettiin tänään Tuomaksen kanssa rannalta iso simpukka, saadaan Tyyni Valtameri kotiimme kohinana. Mistä nimi Tyyni Valtameri, tämä meri minkä täällä tunnemme on ennemminkin villi?! Rauhaton Valtameri. Kohta sataa, pelastan pyykit..."

Minä ajattelin. Aluksi ahisti. Ajattelin, että mitä teen täällä, kun gynen kurssikin on mahdotonta suorittaa... En tee mitään hyödyllistä. Miksi en ole Suomessa jatkamassa elämää entiseen malliin, voisin opiskella viimeiset kaksi vuotta yhdessä kurssikavereiden kanssa, asua ystävieni kanssa, jatkaa tanssitunneilla, valmistua ajallaan, mennä töihin, erikoistua... Vuosi elämästäni menee hukkaan! Ahistus! Blaablaa... ¡Que tonterias! Jos olen aina (muistaakseni) tiennyt ettei elämä voi olla suorittamista varten ja että töissä ehtii olla kuitenkin kyllästymiseen asti niin miten voin unohtaa sen vielä 27-vuotiaana... Viime vuodet ovat menneet ehkä liiaksi suorittaen, enempiä ajattelematta: käy koulussa, tee ruokaa, harrasta liikuntaa, mene töihin tienaamaan, nuku, sosialisoi, lue tenttiin... Siitä asti kun aloitin lääkiksen olen unohtanut ajatella. Olen ollut siinä lääkisputkessa, josta kuuden vuoden jälkeen putkahtaa ulos valmis, joskin jo valmiiksi ahdistunut ja uupunut lääkäri. Eikös siinä ole jo tarpeeksi hyvä syy lähteä vaihtoon; kerrankin on aikaa ajatella?! Tietenkin sen lisäksi, että oppii elämään uudessa maassa, uudessa kulttuurissa, uusien ystävien ja kokemusten keskellä... Kai täältä kertyy eväitä myös tulevaan ammattiin, vaikka ei niin hirmuisesti varsinaista lääketieteellistä oppia tulisikaan. Kävin läpi hetkellisen eksistentiaalisen kriisin, ja tulin siihen tulokseen että olin vain unohtanut tietäväni. Taisi olla vain pikkuisen koti-ikävä, ja ikävä kaikkia teitä ;)

Seuraavaksi kävin läpi edellistä kuukautta, kun Heidi oli seuranamme. Tässä ajatuksenvirtaa ja mielikuvia...

"Corn Island: merirosvonainen naamioitunut tarjoilijaksi. Taksilla saaren ympäri. Meri, turkoosi, valkohiekkainen, erilainen meri. Karibia! Rapu nipistää jalasta. Meduusainvaasio. Snorklaus pelottaa keskellä ulappaa! Kohtasin pelkoni, onneksi en huomannut veneen alla päivystävää rauskua tai meitä kiertelevää haita. Läpinäkyvä meri, violetit kalat, koralliriutat. Myrsky ja karilleajo. 12-hengen lentokone, taas pelotti. Eksyttiin hämärälle tehdasalueelle, arvaa pelottiko. Ei käärmeitä. Hedelmälaiva ei tullut. Picnic Center, hyvä ja halapa. Tyttö opetti desmochea (nicaragualainen korttipeli). Desmochea ja Toñaa (olut Nica). Aurinkoa, meri, aurinkoa. Ilmastointi huoneessa, ihanaa. Hiekkaa lattialla, hiekkaa Jarin taskuissa. Jarin selkään palaneet kämmenenjäljet. Reggae. I´m not goin´down thier tonite. Ay ay amor. Englanti josta ei saa selvää. Reggae Palace "rasta ye com fi dance, leave you weapons out side". Nico´s, epätodellinen olo, diskossa rannalla. Tuomas melkein ostamassa piñaa. Auringonlasku merelle. Filete de pescado al ajillo. Rapu baarissa. Heidin noni. Vuohenmaitoa aamukahviin. Paratiisi?

León: Kipiänä, kaikki vuorotellen. Juhlien ja matkojen järjestämistä. Rosita, jossa saa brownieseja ja bageleita. Maailmanlopun myrsky keskusaukiolla. Koulua. Professori Jairo Garcían kuulustelut "eii, en kestä, ette te VOI olla noin tyhmiä!". Synnytyksiä, ilman kipulääkettä. Osastolla kuoliaaksi tylsistymistä. Naisten rohkeuden ihmettelemistä (que valientes, las mujeres de Nicaragua). Atención del parto. Fisiología del parto. Oxitocína. Haukut Jairolta. Jari laittoi itselleen arvosanaksi kuulustelusta 7 (asteikolla 0-100). Gato Sueco muutti meille. Heidin suklaat katosi yöllä. Varkaanmetsästystä, tuloksetta. Geovanni kokkina. Gallo pintoa. Dra Cardenal uhkasi potkia meidät pois kurssilta, miltä kurssilta? Arvosana UMI:sta 0. Vaikka emme tarvitse arvosanaa. Suunnitelmia tulevasta, mitä teemme... Vaihtovuoden tarkoitus?"

Anteeksi Merceditas, muutimme taas suunnitelmia. Äidit ja muut huolestuneet saavat hetkeksi huokaista helpotuksesta, emme vielä lähde viidakkoon :) Jatkamme Jarin kanssa saman pienryhmän mukana, ensi viikolla näette mille kurssille. Tuomas lähtee myös kampukselle. Ei olisikaan vielä raskinut jättää Leónia, paljon on tekemättä. Mutta tammikuussa Sahsaan!

Lopuksi vielä kuvia Jarin synttäreistä ja Heidin läksiäisistä:
"Monellasadalla (cordoballa) ruokaa ja rommia. Piñata (Rosita Fresita eli Mansikka-Maija). Geovanni baarimikkona, Piña colada, Mojito, Margarita. Jairo ja salmiakkirommi. Salsaa, merenguea, bachataa, reggaetonia, rockia. Espanjanopettajien vitsit. David hakemassa lisää jäitä huoltoasemalta. Kiko vahtina. Heidi ja ----- ;)"


Ruokapöytä ja cocktailpöytä


Jari ihailee pahaa-aavistamatonta Rositaa; baarimikko ja tarjoilija Piña colada -tilauksen kanssa


Opet vitsinkerrontakilpailussa, Jari taustalla selvästi harjoittelee piñatan tuhoamista...; Geovanni ja Heidi


eka tanssitaan... ja piñatan kimppuun!

Lupaan yrittäväni kirjoittaa ensi kerralla jotain järkevämpää :)