Loppuarvio
Hoitoaika 10.9.2009
Dg: K21.0 Refluksiesofagiitti
X84 Itsensä vahingoittaminen muulla määrittämättömällä tavalla
R46.7 Tavaton monisanaisuus ja yksityiskohtien luetteleminen, jotka hämärtävät konsultaation ja yhteydenoton tarkoituksen
Toissa viikonloppuna kävimme Selva Negran luonnonsuojelualueella. Kyseessä on ekologinen kahviplantaasi, jonne saksalaiset siirtolaiset ovat 1900-luvun alussa rakentaneet pienen germaanisen hotellikeskuksen. Kirjoitamme keskuksesta lisää kun aika antaa myöten.
Keskuksessa tuli maistettua myös lehmän kieltä ensi kertaa. Lisäksi kielikurssin opettajan suosituksesta päädyin syömään myös kokonaisen chilin... tästä alkoi muutaman päivän närästyshelvetti, joka päätyi yliopistosairaalaan tiputukseen ja lepäämiseen...
Tiistaina heräsin oksettavaan oloon ja hirveään heikotukseen... Suostuin lähtemään sairaalaan katsottavaksi. Kävelymatka meni melkein ryömien, sairaalassa heiluin seiniä pitkin levottomasti... Lääkisopiskelijoiden suosituksesta päädyttiin suoraan sisätautipäivystykseen. Parin litran nesteytyksen, i.v. h2-antagonistin ja parin tunnin unien jälkeen vointi lähti paranemaan. Ilmeisesti parin päivän gastriitti oli saanut aikaan pientä nestehukkaa, joka veti kunnon heikoksi.
Kokemuksena sairaala oli mielenkiintoinen. Muutaman minuutin päivystyksen sängyllä maattuani ensimmäinen torakka tipahti vatsalleni. Lääkäriksi sattui eräs opiskelijoista, joka haki meidät lentokentältä tullessamme. Lisäksi päivystyksen vanhempi lääkäri kulki välillä ohitseni toistaen "pobre chelito" (pikku valkolaisraukka). Virtsanäytettä odotellessa alkoi lisäksi uhkailemaan katetroinnilla. Kotiuduin parin tunnin kuluttua omeprazol-reseptin kera.
Viime viikonlopun Karibian-reissu sai onneksi mahahuolet unohtumaan hetkeksi.
- smade
5 kommenttia:
Heti piti tietenkin kamera saada sairaalaan kun toinen raukka oli potilaana... Terveisin tulkkina monisanaiselle sekavalle puheelle toiminut lääkäri
Joo...Huomenta Suomesta
Jonkinlaisena asiantuntijana neljänkymmenen viiden vuoden lähituntuman ja pian neljänkymmenen vuoden ruokkimisen jälkeen jo anamneesi olisi osoittanut allekirjoittaneelle että Hiljan ja Veikon jälkeläisille ovat kokonaiset chilit liian suuri seikkailu. Lehmän kieli sensijaan oli aikanaan myös potilaan isän suurta herkkua, joskaan sitä ei koskaan nautittu kotona valmistettuna.
Sitä tosin ruokalistoissa sanottiin härän kieleksi, mikä kai teki siitä jotenkin arvokkaamman.
Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tämä piipahdus "toisella puolella" oli kokemus sinänsä, ja päättyi jos ei onnellisesti niin ainakin hyvin.
Edelleen anamneesiin viitaten sanoisin, että kyllä tämä tarina hyvin päättyy, joitakin merkkejä siitä oli jo ilmaisussa näkyvissä.
Kaikille reissaajille mahdollisimman hyviä kokemuksia jatkossa toivottelee Saara
Näinhän se on, että sukumme "maha kourassa"-kulkemisgeenin perineen kannattaa unohtaa turhat krumeluurit ja keskittyä olennaiseen eli kaurapuuroon. Kaurapuuroa kolmesti päivässä ja Renniet näköetäisyydellä. Tällä tavoin elämä maistuu...ihan kaurapuurolle.
Lehmän kielen elinkaarta seuranneena olen todennut, että lehmä kielensä pitäköön. Loppuun asti. Puuron ääreltä närästysterveisin Marja
Etelä-Amerikassa lääkärin tapaamiseen/sairaalassa käyntiin liittyy nähtävästi aina tragedian ohella ripaus komiikkaa. Kuvaustasi lukiessani muistin elävästi n. vuoden takaisen tapaamiseni touhottavan perulaislääkärin kanssa: infernaalisten kipujen keskellä olisin nauranut kuollakseni,ellen olisi uskonut kuoleman tulevan muutenkin:-( "Pobre chelito" - niin tyypillistä ja niin ihanaa!
Lähetä kommentti