Luinpas kulttuurishokkiartikkelin jokin aika sitten ja huomasin joitain oireita itsessäni. Sopeutuminen uuteen kulttuuriin ottaa yleensä aina oman aikansa. Asian hyväksyminen kuitenkin nopeuttaa sopeutumista ja tulenkin jo paremmin toimeen uudessa ympäristössä. Täytyy hyväksyä, että oma kulttuuri ei ole se ainoa oikea ja luonnollinen vaan kaikki kulttuurit muodostavat omanlaisensa, mutta kuitenkin yhtälailla oikean käsityksen maailmasta.
Suorat housut, kauluspaita ja nahkakengät ovat pukeutumisen osalta nicaragualaista kulttuuria. Ihmiset tykkäävät pukeutua siististi joka päivä. Aluksi sitä ihmetteli, että mikä juhlapäivä on kyseessä mutta normipäivähän se. Kaikkein köyhimmiltäkin löytyy puku kaapista esimerkiksi sairaalaan menoa varten.
Kielen oppiminen on oma prosessinsa. Englantia ei puhu juuri kukaan, joten on löydettävä keinot selittää asiat osaamillaan espanjalaisilla sanoilla. Yleensä asiat tulee selviksi, mutta kuten Yerrykin on kirjoituksissaan tuonut esille, väärinkäsityksiä voi tulla.
Ihmiset ovat puheliaita ja uteliaita, mikä näin suomalaisesta tuntuu ajoittain stressaavalta. Aina pitäis olla sitä chit chättiä talkkaamassa. Siihenkin on ajan myötä sopeutunut paremmin ja tiettyjä fraaseja, kun opettelee, asiat sujuvat huomattavasti jouhevammin. Ja ainahan voi laittaa ruokaa suuhun, kun pitäisi ruokapöydässä puhua.
Ruoka on erilaista, mutta hyvää. Perusaineksia ovat riisi, pavut ja tortilla (maissileipä). Lisäksi syödään paljon kanaa, naudan- ja sianlihaa ja salaattia. Mehut ovat monesti hyvin sokerisia, mutta ajoittain saa myös herkullista tuoreista hedelmistä tehtyjä lisäsokerittomia mehuja. Meidän hostellimme omistajan äiti on onneksemme kasvisruokakokki, joka tekee hyvin monipuolista ruokaa. Lounas tilataan monesti häneltä.
Ilmasto jakautuu sadekauteen eli talveen ja kuivaan kauteen eli kesään. Sadekausi on heinäkuu-joulukuu välillä ja täällä on sadellukin lähes joka päivä, vaikka on tosin ollut normaalia kuivempaa. Lämpötila yleensä 30-35, joskus putoaa alle 30 (eilen lämpötila 32, real feel 42).
Aika paljon kulutetaan alkoholia ja ei aina niin väliksi vaikka olisi työpäivä huomenna. Monesti baarit ovat täynnä sunnuntaisinkin. Perusjuomana tummaa/vaaleaa rommia, limonia ja jäitä soodalla/kokakolalla. Ja aika monesti paikalliset päijyvät kuten suomalaisessa kulttuurissakin.
Suomeen paluu eli käänteinen kulttuurishokki on monesti vaikeampi juttu kuin kulttuurishokki. Omaan maahan tottuminen voi viedä aikaa kuukausia tai joillakin jopa vuosia. Asian hyväksyminen auttaa tässäkin tapauksessa. Varmasti se tulee kuitenkin viemään aikaa.
7 kommenttia:
Kai sieltä kalijaaki saa :> Saas nähä millon ehtis tuota epsanjaa vähä opettelemaan. Pahalta näyttää näitten koulukiiruksien takia :I Voi tuottaa meikäläisen tasoselle krooniselle puheripuliselle ongelmia jos ei kieltä löydy millä huonoilla 24/7
Improvisoinnila ja pantomiimilla selviää kaikesta.
t.tsemi
Luin joitakin aikoja sitten jutun venäläisestä naisesta, joka muutti Suomeen asumaan. Ensimmaisten päivien aikana oli sitten kulkenut kaupungilla ja ihmetellyt missä kaikki tavalliset ihmiset on kun useimmat vastaantulijat näyttivät olevan menossa urheilemaan - tuulipuvut päällä. Oli hänkin sitten sopeutunut suomalaiseen pukeutumistyyliin ja käytti korkkareita vain käydessään Venäjällä. Ei muuta kun pidättä siellä aina välillä tuulipukupäiviä, niin ei ainakaan pukeutumisen osalta kotiinpaluu ole yhtä shokeeraavaa.Marja
Marja, tuohon tuulipukupukeutumiseen liittyy kans yks ihmetyksen aihe täällä, mutta paljastetaan se vasta Muscle Power -spesiaalissa :D /KaMa
Minäkin oon sitä mieltä, että kulttuurishokki voi olla jopa pahempi kotimaahan palatessa. Yhtäkkiä ei ympärillä olekaan enää niitä ihmisiä ja sitä hauskaa ja huoletonta menoa, mitä vaihtoaikana usein on. Pitää palata arkeen.
Mutta toisaalta, vaihtovuoden jälkeen oli ihana mennä saunaan, syödä karjalanpiirakoita ja salmiakkia ja pystyä juttelemaan kaikkien ihmisten kanssa ihan helposti.
Kaikissa asioissa on puolensa.
Kohta ollaan siellä!
-Reetta
No moro poika iskä kirjottellee täältä Sieppijärveltä .Mietin tässä että sie olet toisela puolela tätä meän tellusta. Lumekki on täälä jo tulheet sanoisinko noin 30 cm ,yritämmä täässä Luken kanssa hirviäki pyytää mutta ei siitä tule juuri mithään .Huomena lähemä taas yrittämhään,pojalaki taitaa tulla jo vanhuus ,mutta kyllä met vielä tuon viimisen kaajama ,sesiittä hirvi hommasta .No niin otan tässä whisky ryypyn ja koitappa poika sielä viehraala sitten pärjätä toivoo isä ja luke.
No moro moro iskä! Mukava ko sieki kirjottelet Luken kans. :)
Jovain täälä toisela puolela tellusta taaplathaan ja hyvin pärjäthään, vaikka lunta ei näykhään ko teeveessä.
Kyllä se poika ainaki yhen vielä haukkuu, son varma, ja isä kaataa.
Koti pyssyy mielessä koko ajan.
terhveiset Tuohmaalta
Lähetä kommentti