(Byrokratia) Sota ja rauha

Punainen tori oli nähty hetkessä. Leninin mausoleumi oli kiinni, 90% torista jonkinlaisen katsomorakennuksen vuoksi aidattu ja suljettu. Vasilin kirkkoonkaan ei jaksettu mennä. Olihan se Punaisen torin toisella laidalla, eli liian pitkä kävelymatka. GUM-ostoskeskus näytti bling bling Venäjän. Jos rahaa löytyy niin täältä saa mitä vaan. 

Ja sitten byrokratiaa kohtaamaan. Virallisesti lain mukaan hotelli/hostelli on velvollinen hoitamaan turistien rekisteröitymisen. Meidän hotellin ( Kvart Apartments hotelli) edustajat eivät tähän kuitenkaan suostuneet. Syyksi ilmoittivat venäläisen tylysti, etteivät kahdessa päivässä asiaa ehdi hoitaa jonkun dokumentin puuttumisen vuoksi. Ja koska rekisteröityminen pitää hoitaa viimeistään seitsemän vuorokauden sisällä, ongelma ei ylipäätäänkään ole heidän, koska vain kaksi päivää ollaan heillä. Postissa voisi kuulemma asian hoitaa, tai jossain turistifirmassa, jotka kaikki olivat tietenkin kiinni...tai jossain muualla, kuten Irkutskissa. Meidän ongelma.

Oppaan mukaan posti olisi halvin vaihtoehto. Passaa siis meille. Postinkin löysimme vaivatta. Ja aluksi saimme palvelun välittömästi. Mutta eipä suostunut postivirkailija meitä rekisteröimään. Valtio kun määrää, että siihen vaaditaan yksityisen Moskovan alueella kirjoilla olevan henkilön tiedot passinumeroineen ja allekirjoituksineen sekä henkilökohtaisesti pitää postivirkailijan eteen tulla ja asiat todeksi vannoa. Tai sitten hotellivirkailijan meidän yöpymisen Moskovassa todistamaan. Ilman jompaa kumpaa ei rekisteröitymistä heru.

Ei ollut kumpaakaan. Paitsi se ensimmäinen vaihtoehto... Nimittäin sattuipa samaan postiin joku neiti kahden nuorukaisen kanssa, joista toinen oli turisti Saksasta ja rekisteröitymisen tarvitsisi. Parin vihjauksen ja yhden suoran kysymyksen jälkeen lupautui kyseinen neiti meidätkin nimiinsä rekisteröidä, kunhan me itse täytämme asiakirjat. Sopiihan se meille. 

Blanketti kahtena kappaleena, venäjäksi täytettynä. Samaa asiaa neljään kertaan. Siinä kiireessä yrittäessäni asiakirjat täyttää sattui muutama kirjoitusvirhe ja suttaus. Paperit saatiin täytettyä ja lähdin etsimään lähintä kopiointipaikkaa passin, viisumin ja maahantulokortin kopioita varten. Ollessani etsintäretkellä ilmeni ettei virallisissa dokumenteissa suttauksia sallita ja niinpä avulias moskvichka joutui täyttämään blankettimme uudestaan.

Kopiontipaikka oli lähempänä kuin oletin, mutta ylimääräisen lenkin heitin opastaulujen puuttuessa. Kopiointipisteitä oli kaksi. Toisessa uudenaikaisempi kone lukkojen takana, keski-ikäisen naisen hallussa. Hän ei kuitenkaan oikein tajunnut minkänlaiset kopiot halutaan. Toinen kopiokone oli itsepalvelupiste rautahäkissä. Laadultaan huono, mutta kelpaa. Paitsi, että paperi loppui heti. Virkailija lähti lisää paperia hakemaan. Noin 15min kuluttua luovutin ja palasin ensimmäisen kopiokoneen luo. Nyt minulla oli yhdestä passista saadut kopiot mallikappaleina ja keski-ikäinen virkailija ymmärsi vihdoinkin mitä halutaan, vaikka alunperinkin selkeästi venäjän kielellä selitin.

Kun kaikki tarvittavat dokumentit ja paikallinen ihminen oli kasassa, menimme postivirkailijan eteen leuka rinnassa kiinni. Pari minuuttia liian myöhässä menimme. Eteen kun kiilasi nuorukainen salkun kanssa. Salkussa oli parisenkymmentä pientä postipakettia, jotka jokaisen yksitellen postivirkailija rupesi teippamaan. Liian vaativa homma asiakkaiden hoidettavaksi ja lakikin niin määrää. Eikä meitä voinut ensiksi ottaa, lain ja tapojen mukaan kaikki palvellaan tulojärjestyksessä. 

Parin tunnin kuluttua rekisteröiminen oli hoidettu. Moskvichka sai kaksi tuhatta ruplaa vaivannäöstä ja lähti hymysuin pois. Mekin lähdimme hymysuin ruokapaikkaa etsimään. Neuvostoliittolaisaikainen byrokratia oli voitettu.

-Pasha/Pavel